Koiria jäljellä neljä ja rauha kämpässä. Olipa mielenkiintoista elää hetki tollasen lauman kanssa. Toisaalta ihan helppoa, kun hoitotoimina riittää oven avaaminen ja ruokakuppien antaminen, mutta toisaalta seitsemän aktiivista otusta on liikaa, jotta niille saisi tarjottua tarpeeksi toimintaa. Viikko pelkkää peruslenkitystä ja pihalla juoksentelua riittää näköjään yllättävän hyvin kelpieillekin, mutta muutama päivä lisää ja olisi kyllä jo häiriökäyttäytyminen alkanut. Ja kun itse on tottunut kaikki otukset huomioimaan yksilöinä, nyt häiritsi kun ne oli vaan yhtä massaa.

Olen tosi, tosi tyytyväinen Kompaan. Nyt kun se on saanut nukkua olohuoneen puolella, se ei ole herättänyt mua aamuisin. Ja vaikka joku koirahuoneessa on metelöinyt ja Kompakin on herännyt, se on jatkanut uniaan, kun häirikkö on vaiennut. Ylipäätänsä yllättävän hyvin koko porukka on nukkunut. Että ei noi kelpietkään niin kamalan vaativia koiria ole. Mutta taidan kyllä allekirjoittaa sen, että mitä vähemmän kelpiessä on työlinjaa takana, sen huonommin se osaa rauhoittua. On meinaan tosi rasittavaa, kun joka liikkeestä koirat pyörii ympärillä ja vaatii huomiota. Ansa ja Lahja tulevat vasta kun jotain ihan oikeesti tapahtuu, Kompankin saa välillä herättää sohvalta mukaan touhuihin, mutta se nyt varmaan onkin sitten jo ihan oma juttunsa.

Lenkilläkin käytiin sotatilan keskellä, nyt katsellaan naapurin raketteja sisältä. Ihanaa, kun yksikään koirista ei arastele meteliä. Huomenna tarttis mennä töihin, kun on niin kamala kiire siellä. Eli vuosi vaihtuu jälleen kerran nukkuessa. Ja aina se on ihan hyvin vaihtunut ilman minun kyttäämistänikin.