Eilen illalla Kompa (hiukan valeraskaana, petaaminen sitten osaa raivostuttaa mua) hyväksyi Kaskun hetkeksi pennukseen ja kovasti Kasku koitti imeä ja polkea toisen mahaa, mittään ei herunut. Sitten Kompsu puhdisteli hetken Kaskun korvia ja sitten mun hermot ei kestäneet enempää ja Kasku palautettiin lastenhuoneeseen. Hankalaa, kun Kompalla on oikeus tarvittaessa komentaa pentua, kuten Ansakin tekee, mutta en voi luottaa siihen, että se osaa lopettaa.

Aamulla otin rohkeasti vielä isomman askeleen ja kun Kasku oli taas todennut skitson keino-emonsa nisät varsin tyhjiksi, ne saivat hetken leikkiä yhdessä Bondilla. Kompasta näkee hyvin mitä se meinaa seuraavaksi tehdä, ei hyökkää varoittamatta, nytkin kun kypsyi pennun liialliseen tunkeiluun, varoitti ensin murahtamalla ja jäykistymällä ja alkoi sitten ihmetellä, että mitäs sitten tekis, kun Kasku heittäytyi selälleen. En antanut sen itse päättää jatkosta, vaan kutsuin nameilla pois tilanteesta ja nostin Kaskun syliin, ehkä siitä voisi tulla toimintamalli, kunhan katson, että Kaskukin keksii muuta tekemistä. Pikku hiljaa koitetaan päästä siihen, että kaikki sais rauhassa liikkua sisätiloissa ja joskus vuoden päästä sais ylimääräiset portit pois.

Mitäs muuta pennun maailmassa on tapahtunut? Se syö nyt iltaruoan hyvin, aamulla huonommin, mutta sitten iltapäivällä onkin jo sopivasti nälkä ja jopa kuivamuona käy palkaksi helppoihin juttuihin. Perusasento alkaa olla kivalla mallilla, samoin maahanmeno ihan mahtava, tosin olen tainnut saada liitettyä siihen pari pomppua kohti kättä. Kaivoin varastosta pätkän vesivaneria ja puuvajasta halon, nyt meillä on keinutreeni hyvällä alulla, ei haittaa heiluminen, eikä kolahtelu. Tänään aloitin kontaktitreenin samaisella laudalla, ihanasti intoa pikkuisella. Ja vaikka halusin Ansan kaltaisen kelpien, olis voinut tää yksi (tässä vain yksi mainitakseni, muista sitä mukaa kun niitä ilmaantuu) ominaisuus jäädä saamatta: ei anna Kasku koskea itseensä treenatessa. No, nyt kun olen todennut asian pennun ollessa 10,5 viikkoinen, ehkä jotain on vielä tehtävissä. Olisi meinaan helpompi opettaa pentu juoksemaan lelulle tai ruokakipolle, jos siitä voisi pitää ennen lähetystä kiinni. Täytyy ensin hiukan pohtia omaa toimintaa, kun en oikein tiedä miten se erottaa ton kiinnipitämisen ihan vaan silittelystä ja muusta koskemisesta, jota se ei väistä.

Yöt on nukuttu ja jos ei ole, syynä on Kompan valeraskaus, ei pentu. Voisin tietenkin siirtyä jo yläkertaan, jonne Kompan petaaminen ei kuuluisi, mutta haluan viedä Kaskun yöpissalle, kun sille sellainen olo tulee ja kun sitä tapahtuu enää kerran yössä. Kyllä ton Kompan varmaan voisi sterkata keväällä, vaikka pelkäänkin lihaskunnon heikkenemistä ja virtsankarkailua, kun ne jutut ei muutenkaan ole ihan satavarmalla pohjalla. Ja sen tämän hetkisen luonteen mä tiedän, mikä se on sitten leikkaamisen jälkeen?

Bondille pennun tulo on ollut lottovoitto, se saa paljon enemmän huomiota ja pääsee kaikkialle mukaan ja saa syödä pennulta jääneitä ruokia. Täytyy vaan muistaa antaa sille riittävästi lepoa, pientä väsyärtymistä ollut ilmassa iltaisin.

Ansa ei ole vieläkään mieltään muuttanut, pentu on, jollei nyt ihan kamala, niin ainakin ei-toivottu. Ulkona sitä voi hiukan juoksuttaa, jos vaikka eksyisi, kiusankappale, mutta sisällä Ansa väistää aina omaan korkeuksissa olevaan häkkiinsä, jonne Kasku ei ainakaan vielä pääse. Mun ei kuitenkaan tarvitse enää olla siitä huolissani, se murahtaa ja poistuu paikalta tai Kasku väistää.