Kylläpä on nyt tyhjä olo. Kaikki on siis hyvin pentujen suhteen, mutta kun on vuorokauden istunut pentulaatikon vieressä odottamassa jotain tapahtuvaksi ja sitten saanut todistaa miniminiminihippojen (niillä on ihan virtahevon  kuono, tullut varmaan isän puoleltaPusu) syntymää, niin täällä kotona on tosi hiljaista ja turhaa istuskella vaikka väsyttääkin melkoisesti. 

Ansalle syntyi iltapäivällä 2 tyttöä ja 2 poikaa, melko nopeasti ne mielestäni tulivat, sitten loppujen lopuksi kun vauhtiin päästiin. Mutta se odottaminen on kyllä tosi rasittavaa, enemmän tietysti vielä Ansalle kuin meille muille.  Ansa on ihanan tomera äiti ja toohottaa melkoisesti. Hiukan pelotti katsella sitä pedin järjestelyä, teki mieli keräillä niitä pikkuisia sieltä seasta turvaan. Mutta siksi jätänkin kasvattamisen rautahermoisemmille ihmisille.

Torstaina pääsen taas katselemaan pikkuisia, ihana seurata miten ne kehittyvät ja minkälaisia otuksia niistä kasvaa.