Pinko tuli sunnuntaina ilostuttamaan meidän elämää. Tosin kaikki eivät asiasta ilahtuneet: Kompan mielestä mokoma elvistelijä pistetään maanrakoon ja Pinkolle se maanrakokin olisi huomattavasti parempi vaihtoehto kuin mitä nyt on tarjolla. Täällä on ilmeisen tylsää, kun koko ajan pitää piipata ja seurata mua. Se myös aloittaa täällä "mun hampaat on ihan hirmu kipeät" -esityksen. Kuola tippuu ja syöminen on hirmu vaikeeta, papanat putoaa suusta ja niitä pitää sitten vaikeannäköisesti pää takakenossa varovasti pureskella. Eli hiukan taitaa pappa stressata tätä laumaa. Maanantaina jouduin aika kovin ottein tekemään Kompalle selväksi, että Pinko saa lenkkeillä meidän kanssa. Muutaman kerran nappasin sen hyökkäyksestä kiinni ja painoin maahan kyljelleen rauhoittumaan. Ilmeisesti auttoi, kun ei enää ole hyökkinyt. Pinko tosin yhtä pehmeänä kuin Ansa ei unohda ja nyt mulla on taas kaksi perässä vedettävää itsemurhakandidaattia, hieman ketuttaa. Kun ei paljon tarttis, niin Kompa kyllä uskoisi niitä. Mutta kun on nynnerö niin on, ei mahda mitään. Ja Kompahan ei todellakaan ole. Muuten Ansa on ihan hurmiossa, se käyttäytyy samoin kuin Paimiossa Pinkon läsnäollessa, siitä tulee villi ja huoleton tyttönen. Kompan kanssa ne yhdessä kirmaavat pitkin pihaa, ihana kaksikko. Sitten nämä kaksi papparaista istuvat perseet jäässä kerjäämässä sisälle. Metsälenkilläkin ne seuraavat kiltisti mun takana, kun tyttöduo juoksee edellä pitämässä hauskaa.

Eilen oltiin hallilla treenaamassa. Pinkon onneksi meidän koutsin mielestä oli liian kylmä, (mun mielestä 10 pakkasastetta oli lähes lämmin) niinpä koko oma porukka pääsi pitämään hupia. Ansa ja Pinko tekivät ekaksi pientä kääntymistreeniä parilla hypyllä ja putkella. Pinkolle helppo juttu, Ansalle ei. Tätä tarttis tehdä Ansan kanssa paljon, jotta meille molemmille menisi asia jakeluun. Sitten vähän pidempää rataa, jotta Pinkokin pääsi irrottelemaan. Nämä kaksi muuten pitävät ihan hirvittävää meteliä vuoroaan odottaessaan, ei uskois varsinkaan Ansasta, kun se on muuten niin korrekti radan vieressä. Pinko joutuikin sitten autoon hiukan aiemmin, jotta sain tehtyä Ansan kanssa keppitreeniä hiljaisuudessa. Ja varmaan ne viereisen radan treenaajatkin halus hiukan rauhaa. Vaikkakin niitten omat koirat kyllä pitävät välillä ihan tolkutonta melua, että mitä mä taas arastelen tässäkin asiassa. Ansalle oli tarkoitus saada vauhtia kepeillä, kun se on alkanut loppua kohden himmaamaan. Kuten olin vähän arvaillutkin, namit keppien jälkeen eivät auttaneet, tuli vaan vielä epävarmemmaksi. Sitten kokeilin ihan vaan saada sen kiroilemaan jo ennen keppejä, oikea asenne toi lisää vauhtia. Ja vierestä kannustaminenkin auttoi, mutta jos on tarkoitus saada se itsenäisesti pitämään vauhti loppuun asti, en oikein tiedä miten edetä.

Sitten Kompa pääsi hommiin. Tällä kertaa en antanut sen haukkumisen häiritä itseäni, vaan päästin sen rohkeasti irti ja sitten tehtiin hyppyä ja putkea. Se pystyy ihan kivasti tekemään yhteistyötä, kun annan sille mahdollisuuden. Vielä kun viitsis ottaa jotain tosi herkkua mukaan, niin kyllä sen kanssa vois hiukan useamminkin jotain tehdä. Se pystyy jonkin aikaa keskittymään ihan kivasti, vaikka nytkin oli meteliä viereisellä radalla. En vaan ollenkaan luota siihen ja on hiukan kurjaa, kun joutuu pelkäämään, että se lähtee kertomaan mielipidettään naapuriradalle.

Bondi sai tehdä mitä itse halusi, eihän koira tajua, treenataanko sen kanssa tosissaan, eihän? Ainakin sillä näytti olevan hauskaa, kun se hyppeli matalia hyppyjä ja juoksi putkissa. Onneksi kepit ei sujuneet ollenkaan niin hyvin kuin viimeksi, ei niin paljon harmita, ettei se enää kisaa. Sitten vähän tokoiltiin, Bondi tekee namin perässä ihan mitä vaan, mutta en vaan oikein jaksa motivoitua yrittämään saada sitä toimimaan myös ilman palkkaa, kun sen se on ilmeisen hyvin unohtanut. Jos nyt joihinkin rally-kisoihin vielä mennään, eiköhän se riitä. Olen oikeastaan tosi hämmästynyt miten Kompan tulo on muuttanut mun ajatuksiani koiran kanssa harrastamisesta. Mä tosiaankin taidan seuraavaksi ottaa ihan vaan seurakoiranHymy. Kun ei toista Ansaakaan voi saada.