Eipä tässä sen ihmeellisempää. Muutaman kerran on taas tehty pimeän ajan touhua eli esine-etsintää. Se on niin helppoa kun ei tartte lähteä pihasta mihinkään. Ansa tykkää kovasti ja kaikki esineet tulevat vauhdilla. Edes Kompan läsnäolo ei häiritse, joten hauskaa hommaa ihan oikeasti. Bondi on hiukan laiskempi. Hyvin sekin etsii, ainakin läheltä, mutta valitsee enemmän mitä tuo, metalliset jättää. Ansaan verrattuna sen toiminta vaan on välillä tuskastuttavan hidasta. Ja Kompan ollessa mukana tärkeämpää tuntuu olevan vahtia ettei Kompa vaan syö palkkoja.

Kompalle aloitettiin epilepsialääkitys, vaikkakin todennäköisyys, että tehoaa, on melko pieni. Lähinnä itselle tulee olo, että jotain on vielä yritetty. Se on ollut nyt melko hauskanen, silleen hyvällä tavalla touhukas. Bondin kanssa leikkiminenkin on taas mukana kuvioissa ja uusina juttuina on lelujen tapporavisteluleikki sekä suorilta jaloilta maahanmeno, mitä se ei ole ennen tehnyt. Kehitystä tapahtuu hitaasti. Jouduttiin kuitenkin jättämään aamuiset metsälenkit pois ohjelmasta, kun neiti teki taas katoamistempun ja se sai jäädä viimeiseksi. Ihmeesti sitä kyllä tottuu remmilenkkeihinkin aamutuimaan, kunhan vaan varustaudutaan kaikki kuin joulukuusi, ettei jäädä autojen jyräämiksi.

Ansa pitää kunnon kisatauon, ensin juoksut ja sitten seuraavia kisoja saakin odottaa ens vuoden puolelle. Meitä yllytettiin hakemaan ATT:n valmennusryhmään kun maxeista on pulaa. Taitaa tosiaan olla karmea puute, jos meidät sinne valitaan, 0-prosentti 7 ja hyl-prosentti 72. No, onpahan ainakin jotain valmennettavaa, jollei sitten jo katsota toivottomaksi tapaukseksi.