Ansa kisasi viikonloppuna kakkos- ja neloslajeissa, lauantaina epävirallisissa ranch-kisoissa Somerolla ja tänään ekoissa rally-tokokisoissaan Kirkkonummella. Että taas on ajeltu eestaas ei-juuri-minkään-järkevän takia. Onkohan jollekulle jäänyt vielä epäselväksi, että tykkään autolla ajamisesta.

Lauantaina saivat siis lampaat kyytiä, eipä ole meidän paimennus näyttänyt niin kamalalta pitkiin aikoihin. Ihan oikeesti hävetti se touhu, että mä taas lähdinkin mukaan Ansan toohotukseen. Se meinaan on ihan hirveä touhutäti kaikessa tekemisessään. Juhannuksena pidettyihin samaisiin kisoihin verrattuna oli ykkösluokkaa nyt helpotettu ja kakkosluokkaa vaikeutettu ja me tietysti oltiin nyt siinä kakkosessa, ihan vaan kunnon treeniä saadaksemme.

Aloitettiin 50 metrin haulla. Olin ajatellut, että lampailla olisi veto oikealle mistä ne oli tuotu, mutta siellä oli myös iso heinäpaali juuri Ansan oletetussa hakulinjassa. Otin kuitenkin riskin, josta seurasi, että koira väisti paalia ja leikkasi vasemmalle. Sitten se räjäytti neljän lampaan porukan kolmeen eri ilmansuuntaan (olivat tosi liukasliikkeisiä) ja jäi hetkeksi ihailemaan työnsä tulosta. Sitten se sinkoili sinne tänne keräillen porukkaa yksitellen kasaan ja hirveän sählingin jälkeen onnistui jotenkin saamaan ne kaikki mulle. Tai siis aluksi kolme niistä ja sitten mun kehotuksesta kävi vielä poimimassa sen viimeisenkin, joka hämmästyttävästi päätti armahtaa meidät eikä ollut häipynyt yksinään varikolle. Lyhyt kuljetus kolme paalia pujotellen, sitten kujaan. Ansa oli koko ajan liian lähellä työntäen lampaita mun päälle ja jouduin tekemään tosi paljon työtä saadakseni ne pysymään meidän välissä. Pitäisi tietysti saada koira pysymään tarpeeksi kaukana, mutta tätä on hankala treenata, kun treeneissä meillä on ennemminkin ongelmia saada lampaita liikkumaan ollenkaan. Kujalla se touhusi taas ihan hirveästi, mutta saatiin lopulta koko porukka läpi. Sitten poispäinajona pihatarhan portista läpi ja sama jatkui vielä tarhassa yhden portin läpi. Tällä osuudella yllättävän hyvää toimintaa, tätähän me lähinnä ollaan viime aikoina harjoiteltukin. Peruskuljetuksena vielä pari kaarrosta ja sitten hiukan  takkuileva häkitys ja sieltä ulos ja lampaat varikolle. Pisteitä huimat 46/100, mutta saatiin sentään rata ajettua. Tuomari käski ottamaan ihan rauhallisesti. Ja koska Kimmo tai Marika tuomaroi myös Rymättylän epikset kuukauden päästä, mulle tuli nyt todella paineita osata ottaa rauhallisesti. Mä en halua sählätä ens kerralla samalla tavalla. Ja olisi niin ihanaa näyttää mitä Ansa ihan oikeesti osaa. Kisalampaat on kyllä aika haastavia.

Tänään siis rallattiin ja kuten hiukan olin pelännyt, agilityhallissa. Lopputulos onkin sitten aivan loistava, ottaen huomioon todella vaikeat olosuhteet. Jännitin melkoisesti ennen radalle menoa, Ansahan on pikkasen nopea käänteissään ja jos se yht'äkkiä päättää, että nyt riitti seurailut, putki kutsuu, se ehtii tekemään melkoisen spurtin ennenkuin reagoin mitenkään. Niinpä mun kävelyni on varsinaista hiilillä liikkumista. Ja koska koiraa ei uskalla liikaakaan katsoa, sehän alkaa heti kääntyä vasemmalle, en oikein edes nähnyt miten se mukana tuli. Siksi olikin positiivinen yllätys, miten hyvin se pitää kontaktia. Radan jälkeen tuli taas lajille tyypillinen epäusko omaan tekemiseen, ihan hyvin on voinut tumpeloida jotain pahastikin, mutta niin vain saatiin loistava hyväksytty tulos 95/100 pistettä ja sijoitus ehkä 5 tai 6/34. Meidät lajiin tutustuttanut Speerin Paula voitti täysillä pisteillä, hienon näköistä menoa, ehkä mekin vielä joskus. Kun vaan pääsisi taas tuon iloisen kultaisen kanssa radalle. Ansa sai kokonaisvaikutuksesta -2 pistettä, en ole ihan varma mistä se tuli, koska yllättävän hyväntuuliselta Ansa kuitenkin näytti. Tuo maassa olo, kun mä kierrän sen, on oikeastaan ainoa kohta kun se näyttää hakatulta/potkitulta, sitä täytyykin nyt sitten treenata paljon. Alla video, olisihan tuolle kuvaajalle voinut osoittaa paremmankin kuvauspaikan.