Kompa on kyllä niin hauska otus! Tänään käytiin pihalla treenaamassa siivekkeiden kiertoa, pätevä agikoiran alku,  ja sitten mentiin ihan kahdestaan lenkille. Ton koiran maailmassa tapahtuu tosi paljon kaikenlaista mistä mulla ei ole mitään tietoa. Pää pyörii koko ajan, välillä pöhistään ja ruovitaan, mitään ei missään näy, mutta karvat pystyssä häntä heiluen loikitaan sinne tänne ja sitten taas leikitään remmillä ja tullaan mun luo rapsutettavaksi ja taas singotaan kohti seuraavaa näkymätöntä vihollista ja välillä ihan todellistakin: roskikset, postilaatikot, ja ne oudot äänet jostain ylhäältä puusta ja taivaalta, voi pentuparka, odotas kun kevät koittaa ja alkaa todella kuulua ja näkyä elonmerkkejä ympäristössä. Ja se on kyllä ruuan suhteen mitä epäluuloisin otus! Ostin verilettuja, kun juusto ei ihan ole Kompalle niin hyvä palkka kuin mielestäni voisi olla, mutta sehän meni ihan mahdottomaksi tanssiksi koko homma. Turpa kurtussa Kompa hyppi ja talloi pientä letun palasta, otti hampaiden väliin ja sylki ulos. OK, selväksi tuli, väärät mausteet, kokeillaan jotain muuta. En millään jaksaisi alkaa kokata mitään herkkuja kun en itsellenikään ruokaa tee. Koitetaan seuraavaksi jotain makkaraa tai lihapullaa. Riisi oli muuten myös tosi hirvittävää. Kauhealla vaivalla piti valikoida kuivamuona riisinjyvien seasta. Se ei selvästikään ole niin ahne kuin äitinsä vaikka onkin melko hyvällä ruokahalulla syönyt sapuskansa.

Jollain ihme tuurilla Kompa on edelleen terve ja huomenna mennään taas piikille. Omakin kunto on jo huomattavasti parempi, eiköhän meistä ole sunnuntaina Tampereelle lähtijöiksi. Bondin korva on hiukan oireillut enemmän kuin ennen, siis ollut tosi töhnäinen, mutta ei se mitenkään sitä arista. Pääsee sekin kylmiltään juoksemaan yhden radan. Mutta jos se taas alkaa kesken kisan ravistelemaan päätään, kuten sillä joskus on ollut tapana, nyt kyllä aletaan tutkia onko siellä ihan oikeesti joku vika. Allergiaa tietysti vois olla, kun noilla se on kai tosi yleistä, mutta kun vaan toinen korva, en sitten tiedä.

Ens kesän kisa/harrastuskalenteri alkaa täyttyä lujaa vauhtia, nyt täytyy saada aikaiseksi tutkia hiukan noita talousasioita, ettei ihan vallan vanhuuden säästöillä harrasteta. Työpaikkakaan ei niin varmalta enää vaikuta, että olishan se kiva tietää miten pitkälle noi rahat riittää jos huonosti käy. Eli reippaasti vaan tiliotteiden kimppuun. Jee, ihan kuin olis vapaallakin töissä.