Viikko sitten tytöt pääsivät uimaan ja hauskaa oli. Aluksi kumpikaan ei oikein tajunnut, mitä pitäisi tehdä ja Ansa oli ihan vauhko liiasta ajattelusta. Saatiin kuitenkin oikein asiantuntevaa apua paikan omistajalta ja Ansakin rauhoittui nopeasti ja alkoi kulkea sujuvasti altaaseen ja pois. Kompan nostin altaaseen, kun sen kanssa ei tietyistä asioista kannata alkaa neuvottelemaan ja se ui hienoja kierroksia altaan reunaa seuraten. Molemmat oppi tosi nopeasti tulemaan aina samasta kohdasta ylös, kiva katsoa, mitä muistavat seuraavalla kerralla. Bondillekin olisi hyötyä uimisesta, mutta en oikein jaksaisi sitä karvamäärää kastaa kokonaan ja sitä pitäisi myös uittaa remmissä, kun ei se muuten viitsi. Tää olis hyvä seurakoirien harrastus, mutta kummasti vaan tekis mieli kaikkea tehdä Ansankin kanssa, kun se on niin helppo ottaa joka paikkaan mukaan.

Koska automatkailu on vaan niin hauskaa, lauantaina tehtiin päiväretki Joensuuhun. Päänähtävyys oli tällaiset rauhalliset pötkylät, hereillä ollessaan liikettä sitten löytyikin enemmän kuin mun kamera pystyi tallentamaan.



Aivan ihanat ulkoilukelit alkuviikosta, hanki kantoi hyvin ja uskaltauduin tekemään pitkän pelto/metsälenkin koko porukalla. Taskut täynnä namia ryhmäluoksetuloja varten ja sellaisiahan olikin sitten paljon tarjolla. Erittäin onnellinen olen Kompan kyvystä tulla vauhdilla luokse silloinkin kun Ansa on menossa toiseen suuntaan. Ansa ei oikein tykkää näistä joukkotapahtumista, mutta kun se kuitenkin pysyy koko ajan jossain näköpiirissä, keskityin täysin noihin kahteen muuhun. Kompa liikkuu tosi kivasti laumassa nyt, mutta Bondi, suuri saalistaja, meinaa vähän väliä lähteä jälkien perässä. Tai jää johonkin syömään jäniksenpapanoita.  Hankalintahan tässä laumassa on hieman eritavoin käyttäytyvät jäsenet, mutta kun pitää kaikki koko ajan näkyvissä, niin hyvin sujuu.