On se vaan aika suloinen höntti. Vaikka ei nuku aamuisin viiden jälkeen, eikä pidä minkäänlaisesta vapaudenriistosta eikä siedä silmissään vieraita koiria. Mutta söpö silti, ainakin kun saadaan olla kotona.

Eikä se pääkään niin mahdottoman iso ole, eihän.          Ansa rentoutuu.

Keppileikkiä ja talven aikana metsästä kannettu aarrekasa, mä muka poltan ne joskus...

Kompa pääsee kesäkuussa aloittamaan paimennuksen perusteet -ryhmässä ja nyt mulle tuli kamala kiire opettaa sille paimennustokoa. Onneksi se reagoi paljon paremmin odottamiseen ja pois-käskyyn kuin istumiseen ja maahanmenoon, ehkäpä me ei olla hirmu vaikeita sitten kurssilla. Aamulla otin paimennussauvan metsälenkille ja sain sillä hiukan ajettua Kompaa pois vanhuksia tuijottamasta ja samalla ajettua kepin väistämisen ideaa luupäähän.Toi on kyllä varsinainen päin seinää juoksija, ihme ettei se ole loukannut itseään vielä mitenkään. Innostuessaan se hyppää mun naaman korkeudella suorilta jaloilta, alastulosta ei sitten ole niin väliä, yleensä otan kopin ettei se putoa selälleen.

Kompa painaa jo 15 kg, menee pian Ansan, 17 kg, ohi, varsinkin kun äiskän paino näyttäisi nyt vihdoin hiukan olevan laskemassa.