Mun pitäis saada palkinto siivoamisen välttelystä. Olen siinä parempi kuin uskoinkaa, jopa alitajuntani auttaa, jotta sitten voin lähes puhtaalla omallatunnolla sanoa, etten vaan ehtinyt. En mä muuten edes yrittäis, mutta kun äiti ja mamma tulevat tänne syömään aattona, niin kai sitä hiukan tarttis yrittää raivata niille istumapaikkoja johonkin sohvan kulmaan. Viikonloppu meni johonkin, sitten olikin jäljellä neljä iltaa ja aamupäivä. Joista yhtenä on tokotreenit, yhtenä ajan Paimioon koiravahdiksi, yhtenä tulen kotiin sieltä johonkin aikaan. Eli yks koko ilta jää siivoamiseen ja aattoaamupäivä. Paitsi että minä, joka en muistaakseni koskaan ole ollut väärään aikaan missään, ajoin sitten tänään tokoilemaan. Paitsi että ne treenit on vasta huomenna. Joku toinen olis nopeesti tullut takaisin kotiin käyttämään sen arvokkaan illan paikkojen siistimiseen, mutta koska olin jo Raisiossa, tokihan sitä sitten samantien ajoi Lietoon hallille. Täytyihän koirien päästä jotain tekemään, kun olin kerran luvannut. Ja siinähän se ilta sitten menikin. Mutta onhan vielä se aattoaamu. Ja hiukan aiemmin kun torstaina ajelee Paimiosta lauman kanssa tänne kinkun paistoon, ehtiihän siinä sitten vielä tavaroitakin kaappeihin piilottaa. On vissiin selvää, että niitä kaappeja meillä ei todellakaan siivota...

Mutta treenit oli hyvät. Bondi pääsi tekemään avo-liikkeet. Liikkeet on hyvin muistissa, mutta hiukan täytyy yhdessä muistella sellaisia pikkujuttuja, kuin että yleensä liikkeet päättyy perusasentoon, välikehusta ei singota palkalle, eikä putki ole tokojuttu. Lisäksi kultsu pääsi pujottelemaan ja tekikin tosi näppärää jälkeä, ei se koskaan tolleen ole mennyt. Ja minähän en edes harkitse sen kanssa kisaamista enää, piste. Siis ihan oikeasti, en harkitse, ihan vaan hiukan kävi mielessä ja harmitti kun ei enää voi sen kanssa mennä.

Ansa teki puomitreeniä ja alkoihan siltä löytyä itsenäinen loppuunastimeno, vaikka jäin puoliväliin. Jotenkin on vaan tullut tehtyä ohijuoksuja (ja silloinkin olen varmaan itse pysähtynyt), Ansan kontaktit on kiinni mun liikkeessä, vaikka olen kuvitellut, että se ne osaa. Mutta nyt alkoi sujua ja kontaktille asti aluksi hiivittyään, Ansa pääsi palkaksi pussiin. Alkoi kummasti tulla nopeampia kontakteja joka toistolla. Ja koira kesti toistot kun oli hauskaa, hyvä juttu. Sitten treenattiin jotain, millä Ansa kääntyy tosi hyvin ja olen jossain kisoissa jo melkein uskaltanut käyttääkin, en vaan jaksa muistaa mikä tää juttu on nimeltään, joku viisaampi vois kertoa? Siis se juttu kun rima on mun selän takana ja koira tulee kohti, hyppää esteen ja kaartaa heti siivekkeen jälkeen takas, ja mä jo rynnin jossain edempänä kohti seuraavaa estettä, tiedättehän? Oisko toi nyt sitten se jaakotus, kun ei se ainakaan ole saksalainen, siinä koira hyppää mua kohti ja sitten mä juoksen kauheeta vauhtia pois alta, ettei koira tule mun ja siivekeen välistä. Nää jutut on kattokaas ihan melkeen hanskassa. Ei oo turhaan - siis vaan neljä vuotta oikeeta agilitya takana!!! - siis eihän mun vielä tarttekaan osata, jee!

Kompa ei tällä kertaa päässyt halliin, kun ei suostunut pissalla käymään, enkä mä jaksa stressata vielä sitäkin asiaa kaiken muun lisäksi. Pitäisköhän hommata sille kunnolla istuvat pöksyt, niin ehtii sitten puuttua, ennen kuin joka paikkaan valuu. Harmittaa kun ei pääse sen kanssa mitään tekemään. Mutta se kyllä hoitaa kuntoilun ihan itse, mä olen hokannut mihin se kaiken syömänsä ruoan laittaa, sillä on ihan tolkuttomat lihakset. Se juoksee miljoona kierrosta ympäri kämppää, sisällä tai ulkona ja Ansa on sen rinnalla ihan pehmonalle. Pikkutyttö on siis hirmu sylvesteri. Ei ihan svartsenekkeri kuitenkaan, kuten pappa.