Vaikka viikko taas onkin omituisesti johonkin kadonnut, niin voishan sitä silti jotain viime treeneistä selostaa, kun pitkästä aikaa treenattiin, oltiin jopa lähes osaavia ja mulla on ihan kuvakin. Lähtökohta oli tietysti tuttu, liian vaikee, ei me osata, en edes yritä, juu, ei. Varsinkin kohdat 16-20 ja 25-28 tuntuivat hankalilta. 26 jälkeen siis vielä hyppy nro 1 ja sitten kepit tossa tyhjässä tilassa hypyn 18 vieressä. 16 takaakierron jälkeen olis kuulemma pitänyt tehdä kaks persjättöä ja vielä ehtiä kääntämään koira hypyltä 19 oikeaan suuntaan. Mun suunnitelma oli tietysti aluksi ohjata takaa koko "suora" ja yrittää jotenkin sylillä kääntää hypylle 19 ja välttää tuurilla putki. Sitten annoin hieman periksi ja ajattelin valssata 17-18 väliin, mutta silläkään ei vielä olis pelastettu 19 jälkeistä tilannetta. Mitään en siis vielä ollut käynyt koiran kanssa kokeilemassa. 25 putken jälkeen taas Ansa kummitteli mielessä ja ihmettelin, että mites mä siitä pakittelen kepeille asti, kun en voi missään kohtaa kääntää ekan puolivalssin jälkeen rintamasuuntaa kohti putken suita. Ja ohjeena tulee vaan, että putkijarru ja sitten oma suunta kohti hyppyjä, kyllä se siitä, luota koiraan. Just, juuri, ihan varmaan juu.

Reippain mielin sitten vaan koittamaan onnea. Alku meni hienosti, Kasku linjautui kevyesti oikeille esteille, pakkovalssista hypyllä 13 olis varmaan tullut kielto, näissä olen edelleen liian hätäinen, mutta muuten hypylle 16 asti hyvää menoa. 13 tehtiin sitten uudestaan viskillä, jota yleensä muutenkin käytän mieluummin, mutta Kaskun kanssa olen arkaillut sitäkin. Siitä jatkettiinkin sitten ei pysty-ei kykene-osioon. Paitsi että parin kokeilun jälkeen, ekalla olin liian ajoissa ja Kasku tuli jo heti hypyn 17 ohi ja tokalla olin myöhässä ja se päätyi hypyltä 19 putkeen, tein kaksi persjättöä ja päädyttiin oikealle reitille. En olisi uskonut, enkä siis uskonutkaan, ennen kuin se oli tehty. Mutta mistä kisoissa voi tietää, että ehtiikö, kun ei ole kukaan kertomassa. Samoin toinen muka vaikea kohta meni juuri niin kuin koutsi sanoi, sieltä se koira tuli mun perässä, eikä edes vilkaissut putkia. Ja olen muuten viime aikoina todennut, että ei se Ansakaan niihin putkiin mene, jollen itse jäisi niitä pelkäämään. Lopussa vielä kepeillä tietysti tutusti yksi väli liian aikaisin ulos. Toistolla sain ohjeeksi jättää koira yksin tekemään ja juosta kunnolla ohi. Hauskan näköistä, kun Kasku pujotteli vauhdilla siihen kohtaan, mistä viimeksi tuli ulos, pysähtyi tuijottamaan mua hetkeksi, kuin ihan oikeesti ajatellen, että tässä oli joku juttu, ai niin, piti tehdä vielä toi yks väli. Ja sitten se pujotteli loppuun ja sai palkan. olenko mä nyt opettamassa koiraani pysähtymään ennen viimeistä väliä? No, parempi yksi ajatus liikaa, kuin liian vähän. Siis tässä tapauksessa, yleensähän liika ajattelu tietää kelpien kohdalla vaan ongelmia.