Ne on pysyneet poissa uudelta sohvalta, enpä olis uskonut.

Bondi tunnustaa vanhaa väriä tai hajua:

Ekstroverttikelpielle kelpaa 80-luvun tiikeriraidat:

Ja introvertti saa tyytyväisenä hautautua uusien tyynyjen keskelle:

Lauantaina käytiin Espoossa RT-kisoissa ja Ansa pääsi yllättäen agiepiksiinkin. Vaihteeksi oli sitten kotiintuomisiakin 8 kg sapuskaa, kaksi jälkiruokakulhoa ja kaikenlaista muuta pikkusälää. Bondi aloitti AVO-luokassa. Jostain syystä oltiin melko kireällä aikataululla lähdetty reissuun ja tämä näkyi Bondin tekemisessä. En saanut siihen kontaktia ollenkaan ennen rataa, mikä on tosi outoa. Kaikki muu ympärillä tuntui kiinnostavan kovasti, ei ollut hyvä fiilis lähteä hommiin sen kanssa. Rata menikin sitten melkoiseksi pelasteluksi, olivat vielä laittaneet houkutukseen tonnikalaa ja sehän alkoi haista sitten jo melko pitkälle. Konkarikoira pysyi kuitenkin kurissa ja välillä hiukan kovistelemalla kaikki tehtävät suoritettiin. Pisteet 92/100, pisteitä lähti vain parista pahemmasta kontrollinpuutteesta ja "hieman" kovaäänisestä komentamisesta. Hävittiin pronssi ajan perusteella, mistä voi myös päätellä ettei ihan normaalia suoritusta saatu tehtyä, ollaan yleensä nopeimpia koirakoita. Kun siinä sitten tunnin verran seurattiin toisten tekemistä, alkoi Bondikin kyllästyä ympäristöön ja tarjota itseväisesti perusasentoa. Ehdottomasti pitää olla aikaisemmin kisapaikalla.

Sitten Ansa ja ALO-luokka. Ajattelin tällä kertaa virittää koiran hiukan yli, koska RT:ssä iloisuus on tärkeämpää kuin tarkkuus ja Ansa helposti ottaa nämä jutut liian tosissaan. Alussa oli vielä kamala "kierrä koiran ympäri" -kyltti, Ansasta on ihan hirveetä kun mä joudun taiteilemaan remmin kanssa sen pään päällä. Alun jälkeen rata meni kyllä ihan kivasti, hieman näkyy vähäinen treenimäärä joissain uusissa jutuissa, kuten eteen istumisessa ja saksalaisessa täyskäännöksessä, mutta saatiin ne kuitenkin tehtyä. Ja seuraamisessa Ansalla ei ole minkäänlaista kestoa, jos nyt joskus haaveilis vielä ihan oikeeta tokoa lähteä tekemään. Tuloksena nyt 98/100 ja 3. sija. Molemmilta siis puuttuu nyt yksi hyväksytty tulos ennen luokanvaihtoa ja se toivottavasti tapahtuu marraskuun SM-karsinnoissa. Ansahan ei kuitenkaan pääse mestaruuskisoihin, kun siellä pitäisi jo olla avoimessa, mutta ehkä sitten ensi vuonna, kun olen saanut sen oppimaan oikealla puolella seuraamisen.

Samalla kentällä oli epäviralliset agilitykisat ja huvikseni kysäisin kuinka paljon kisaavissa mahtoi olla. Yllättäen makseja oli vain 5, joten kyllähän mekin sitten mukaan mentiin. Lieneekö syynä huono ilmoittelu tai useat viralliset kisat, kun ei pääkaupunkiseudulta tuon enempää osallistujia löydy, outoa. Rata oli ihan kolmosluokan rata, kivasti vääriä putkenpäitäkin tarjolla. Ja me saatiin se jotenkin rämmittyä läpi, 20 ratavirheellä tosin. En kovin paljon ollut toisten menoa seurannut, lähinnä niistä oli jäänyt mieleen, että voiko yhdeltä radalta saada aikavirhettä tarpeeksi hävitäkseen meille (2 afgaania ja valkoinenpaimennin).  Lopulta me kuitenkin oltiin ainoa tuloksen tehnyt pari, joten eka palkinto meille! Ja se kun oli lahjakortti paikalliseen elukkaliikkeeseen, piti se tietysti heti käydä kuluttamassa, hauskaa.

Eilen käytiin kävelemässä Annan, Hupin ja Muusan kanssa Vaskijärven kierros. Mulla oli vaan Ansa mukana, kun halusin rentoutua. Joku voisi ajatella, ettei ole kovinkaan rentoa kulkea, jollei näe koko koiraa suurimman osan ajasta, mutta mulla se vaan johtuu siitä, että se kulkee ihan kantapäiden takana. Reitti oli helppokulkuinen ja mentiinkin sitten melko reipasta vauhtia, oisko ollut hiukan reilu 4 tuntia 19,5 km ja nyt tuntuu hiukan jaloissa. Kuviakin olis tietysti ollut kiva ottaa, mutta olivat luvanneet niin huonoa keliä, etten viitsinyt kameraa ottaa kastumaan. Saatiin kuitenkin nauttia oikein sopivasta ilmasta, muutama hirvikärpänen vähemmän olis ehkä ollut kiva. Ens kerralla vois kokeilla Kompankin mukaanottoa, mutta sitä ei kuitenkaan jaksa pitää kiinni, joten täytyy jättää noi luonnonsuojelualueet väliin.