Ihanaa, kun pennulle on alkanut tulla järkeä tekemiseen. Nyt on aloitettu sekä puomin, että pujottelun alkeet, ei mene enää pelkäksi sekoiluksi touhu. Eilen oli 4. kurssikerta tokon alkeita ja Kompan keskittymiskyky on kehittynyt valtavasti, me pystyttiin jo tekemään hiukan asennonvaihtojakin vaikka on se istuminen ja maahanmeno aika hankalaa. Hyvä, että menin kurssille, vaikka osaisinhan mä noi jutut itsekin Kompalle opettaa, mutta me opetellaankin siellä pääasiassa ihan vaan sietämään muita koiria.

Kompasta on nimittäin tullut, järkevän lisäksi, Hanna Hirmuinen, se tekee taljoja kaikista itseään isommista, tai ainakin heeleri on vielä jäänyt vähemmälle huomiolle. Mun on ollut aika vaikea Ansan jälkeen tajuta, että tämä tyttö on ihan eri tapaus, sellainen seinään nostettava, ravistettava paukapää. Joo, joo, pitäisi olla hellä ja ymmärtäväinen ja käyttää pehmeitä menetelmiä, mutta taidan nyt kuitenkin ottaa käyttöön labradorijuniorin taltuttamisotteet. Ja eilen siis aloin hiukan päästä niskan päälle, mutta kyllä kaukana vielä ollaan siitä, että ton kanssa olis kiva osallistua erilaisiin koiratapahtumiin. Ei kauheesti ehdi mitään seurata, kun toisessa kädessä on vesipullo, toisessa namit, remmikin pitäisi jotenkin olla hallussa ja pentu sinkoilee eestaas. Mutta parempaan suuntaan ollaan menossa, kyllä tämä tästä. Ja silloin kun tehdään, tehdään ihan reippaan keskittyneesti, ne on ne odotteluajat kun ei oikeen nappaa ikiliikkujaa.

Nyt se on löytänyt hyttyset, hauskan näköistä kun toinen tanssii itikoiden kanssa ja ainoa minkä se saa siinä touhussa kiinni on oma häntä, hauska otus. Hauskaa taas ei ole se, että hyttyset on taas yksi asia lisää, mikä vaikeuttaa iltapissalla käyntiä. Meillä tais viikon verran sujua vessatouhut niinkuin pitääkin ja sitten alkoi taas sängyn kastelu ja aamuherätykset. Nyt taisin kuitenkin älytä mikä siihen eniten vaikuttaa. Varsinkin nyt kun ovi on ollut koko ajan auki, Kompahan käy asioillaan silloin kun huvittaa. Eilenkin sattumalta näin sen pissalla 20.30 ja tajusin samalla, ettei sitä nyt saa millään käymään enää 22.00 kun pitäis mennä nukkumaan. Ja niinhän siinä kävi. Siitä seurasi tietysti aamuherätys 4.55, koitin vaan jatkaa unia ja hiljenihän se 5.30, jolloin ajattelin palkaksi päästää sen pihalle. Hiljenemisen syy selvisi sitten märkiä jälkiä seuraamalla, se vanha ihana sohvahan taas oli päässyt helpotuspaikaksi. Ajattelin, että homma jatkuu sitten töiden jälkeen, mutta ihme kyllä pidätys oli onnistunut päivän aikana. Silloin se tietysti on rauhallisemmin eikä myöskään juo paljoa. Illathan se sinkoilee täysillä koko ajan ja juo myös jatkuvasti. Tänään teinin kotiintuloaika on klo 19.30 ja ovi aukeaa seuraavaksi 22.00, josta toivon mukaan seuraa pitkä iltapisu ja mulle uni kellonsoittoon asti.