Otsikon arvoinen tapaus. Olen niin onnellinen, että vuoden takaiset kamaluudet eivät ole toistuneet ja Kompa jatkaa hassutteluaan reippaasti korvat törröllään meidän ilonamme. Oikeastaan kaikki pienemmätkin ongelmat ovat loppuneet, öisin ei enää kitistä syyttä (koiran kuuluukin pyytää ulos, jos on oikeasti  tarve, mutta sisälle tullessa unet jatkuu, Ansa ei muuten tätä osaa, tuli sekin tässä yksi aamu todettua, onneksi on meidän porukan teräsvatsa.) ja pissalla käydään silloin kun toisetkin käyvät.  Ainoa häiritsevä asia on remmirähjääminen, sekin on tosin hallinnassa, kun muistais vaan ottaa aina namit taskuun. Melko tasapainoista elämää täällä vietetään tällä hetkellä, ihanaa.

Bondi onnittelee synttärisankaria: http://youtu.be/YtVIGEACciQ

Maanantaina on sitten tiedossa jotain hiukan pelottavaa. Kompa määrättiin hammaskiven poistoon ja mua hermostuttaa se rauhoitus. Vaikka eihän se varmaan kauhean syvä ole. Harkitsin myös sterilointia samalla, mutta en sitten siihen päätynyt. Katsotaan ekaksi miten toipuu pienemmästä jutusta ja, varsinkin jos, tulee juoksuista enemmän häiriötä kuin tällä hetkellä, harkitaan asiaa uusiksi. Mun ei ole tarvinnut yhtäkään otusta tähän mennessä viedä hammashuoltoon, hyvin ovat itse hoitaneet kalustonsa vanhatkin koirat. Kompa ei kuitenkaan pysty samalla tavalla käyttämään hampaitaan ja olishan mun se pitänyt tietää. Tämän putsin jälkeen alkaa meillä sitten jokapäiväiset harjaushetket, toiste ei tämän asian takia lääkärin pöydälle jouduta.

Mitäs sitten muuta? Ansa haki helsingistä yhden nollan, avattiin niin kuin uusi aukeama kisakirjasta, aika hienoa. Toisin kuin se nollarata, jonka jälkeen sihteerinkin piti vielä erikseen varmistella tuomarilta, että mitäs siellä radalla oikein tapahtui, kun tapahtui aikast paljon, meinas taas aikakin loppua. 0 kuitenkin, kun eihän niistä kieltoja tule, kun koira kääntyy joka esteen jälkeen väärään suuntaan. Ja Helsinkiin lähdettiin pitkästä aikaa kahden hyppyradan takia, jotka sitten osoittautuivat ihan liian nopeiksi ja hallintaa vaativiksi. Vaikka meidän 0-prosentti onkin noussut, ilmeisesti en koskaan tule täysin pääsemään näistä "me ollaan siis niin mölliluokkaa"- radoista. Ja kun vielä tietää, että mun mölliryhmäläiset selvittää näitä meidän hyllyratoja paremmin kuin me, niin onnea vaan seuraavan koiran kouluttamiseen, voiko siitä ihan oikeesti tulla yhtään parempi?