Kompa yllätti tosi positiivisesti eilen pentukurssilla. Se oli ihan täysillä mukana touhussa ja pystyi keskittymään mun kanssa tekemiseen suurimman osan ajasta. Sivulletulo sujuu melko kivasti: paikka löytyy, istuminen vaatii hiukan apua, kun ei millään malttaisi. Istuminenkin (muualle kuin sivulle) onnistui pariin kertaan, kotona en ole edes yrittänyt pitkään aikaan. Maahan ei ehdi mennä, muuta kuin jalkani alta, tämä on hiukan ikävää, kun Ansalla ja Bondilla on maahan putoaminen ollut aina niin luontevaa. Katsekontaktia aloiteltiin vasta nyt kurssilla, kotona olen todennut vielä tähän mennessä ihan mahdottomaksi. Jos saan Kompan rauhoittumaan hetkeksi paikalleen, se kyllä pystyy myös katsomaan minua, joten eiköhän se siitä ala edistymään. Mutta jouduin kyllä lopuksi toteamaan, että mulla taitaa sittenkin olla tuleva Ansa kakkonen käsissäni. Paulakin sanoi, että Kompa  näyttää niin nöyrältä ja kiltiltä, vaikka vilkas onkin.Eli, kunhan tässä muutama kuukausi koulutellaan, niin eiköhän ala jumittaa pikkuinen kunnolla näissä toko-touhuissa. No, ehkä se menee vielä ohi, lähinnä huolestuin meidän luoksetulosta, se ei vaan kertakaikkiaan kykeni tulemaan mun luo. Kiva katsoa kun muut pennut iloisesti rientävät omistajien syliin, mutta ei Kompa. Kamalaa kyräilyä heti kun irti pääsi ja ei pystynyt tulemaan luokseni ennen kuin käännyin ja näytin nameja oikein kunnolla ja suunnilleen makailin lattialla hyvin vaarattoman näköisenä, kai. Hassua sinänsä koska se pystyy kyllä vauhdissa tulemaan luo, kun siis kävellään ja kutsun sitä ja kun tehdään "ohjauskuvioita". Mutta jotenkin olen saanut tehtyä sille ihan kamalaksi tilanteen, missä se on valmiiksi etäällä minusta ja sitten pitäisi lähestyä. Nyt sitten tämä viikko käytetään kompan osalta kahden asian treenaamiseen, katsekontakti/rauhoittuminen ja luoksetulo.

Tunnin lopuksi pennut saivat riehua keskenään vapaasti. Kompaa hiukan ujostutti aluksi, mutta lähti sitten iloisesti mukaan juoksemaan. Erittäin kivaa Kompasta oli leikkiä toisen pennun takapään ja hännän kanssa, kunhan tämä toinen pentu keskittyi taas kolmannen pennun kanssa juoksemiseen. Eli hiukan vielä kuonokkain kohtaaminen sai hännän menemään koipien väliin, mutta olihan se nuorin näistä "isoista", jotka saivat keskenään touhuta. Itseasiassa, paljon järkevämpi suhtautuminen sillä oli toisiin pentuihin kuin mitä olin odottanut, luulin, että se rähisee kaikille ja koittaa isotella.