Niin hienot treenit tänään Kaskun kanssa! Lainattiin taas rata Joensuun kiitäjiltä, hieman kylläkin eroaa kuvasta, koska siirrot ensin ruutupaperille ja sitten radaksi haittasivat. Suurimmat erot: hyppy 14 on sama kuin 4 ja 8 putki on selvästi ylempänä. Ajattelin, ettei me siitä suoriuduta, koska ei olla noin pitkiä pätkiä vielä menty, mutta muutaman harjoituskierroksen jälkeen leiskautettiin se nollana läpi. Kasku on nopeampi kuin Ansa, vaikka olihan Ansakin silloin nuorena tyttönä, nyt sillä ei enää ole niin kiire. Ekalla yrityksellä vein kuin Ansaa eli laiskasti takaa leikaten ja eihän Kasku niitä oikein vielä lue, meni hiukan tökkimiseksi. Lisäksi neuvoteltiin kakkosella niistontapaisessa, että voiko sieltä lähdettäessä ihan vaan itse päättää livahtaa ohjaajan selän takaa, mutta hei, oikeeseen putken päähän kuitenkin, se siis lukee hyvin rintamasuuntaa. 5 riman kanssa pari ottoa ja 11 hypystä meinasi tulla ohi, oli alempana kuin kuvassa. Mutta kun sitten vaan päätin juosta aina edelle, tein jopa persjättöjä väleissä 6-7 ja 8-9, vaikken niitä juuri koskaan Ansan kanssa halua tehdä, sehän meni hienosti. Viimeisen esteen haki hienosti musta poispäin, kun en sinne millään ehtinyt muutakaan tekemään, ihan mahtavaa.

Pohdin myös, että miten se nyt tuntui jotenkin helpommalta kuin viimeksi kun pidempää pätkää kokeilin. Silloin tunki joka välistä mua kohti ja kun ohjasin sitä esteille, en ehtinyt seuraavaan kohtaan. Ja vastaushan löytyi, mä annan sen valua käännöksissä, ihan kuin Ansakin. En ole halunnut palkata sitä kädestä, kun se puree niin ikävästi, inhottava pelätä omaa koiraansa, vaikka pitäisi bilettää. Joten olen sitten heitellyt sille palkkaa ja nyt se sitten irtoaa. Ja mä olen niin omalla mukavuusalueellani ohjauksen suhteen. Ehkäpä mä vaan totean, että mitä sitä syyttä heittää hukkaan kuuden vuoden treenaamista, jatketaan Ansan viitoittamalla tiellä. Kivaa tulee olemaan, vaikkei ehkä siellä arvokisoissa tullakaan pätemään.

Sain lainaksi Garrettin 2x2 pujottelu -DVD:n ja olen vaikuttunut. En nyt ihan usko noihin oppimisaikoihin, mutta muuten sisältö on kyllä oikein asiallista (sitä koiraa se kyllä riepottaa pannasta turhan paljon) ja inspiroivaa. Palasin Kaskun kanssa takaisin kahteen keppiin, vaikka se jo jotenkin suoriutui kuudestakin. Mutta pääpointti juurikin sanoissa "jotenkin suoriutui". Olin hyvää matkaa tekemässä sille mahdollisimman nopeasti jonkinlaisen oikean suorituksen. Nyt vahvistetaan oikean aloituksen löytämistä kaikista kulmista, ennen kuin lisätään keppejä. Suoralla lähetyksellä ja avokulmastakin se osaa hyvin jo neljäkin keppiä, mutta toiselta puolelta tarjoaa sinnikkäästi peilikuvana samaa, joten kahdella aloitellaan uudestaan sille vaikeampaa puolta. Paljon se on jo oppinut, koska nyt kun odotan, että se tarjoaisi kahden kepin väliä oikein metrin päästä, se singahtaa viiden metrin päässä oleville neljälle kepille ja suorittaa ne, kun sattuivat olemaan helpossa suorassa lähestymisessä. Totutan sitä nyt myös pannasta kiinnipitämiseen lähetyksessä, koska siten sais sen paremmin keskittymään oikeaan asiaan ja silti vireen pysymään hyvänä, toisin kuin sivulla istuttamisessa ja yllättäen tämä toimii Kaskulla nykyisin, vaikka aiemmin olis ollut ihan järkyttynyt tällaisesta lähentelystä.