Tämä blogi on aikanaan aloitettu Kompan odotuksen innoittamana ja ajatuksena on ollut, että se loppuu, kun Kompaa ei enää ole. Mutta kovasti vaan vaikuttaa siltä, että koira on paljon blogia sitkeähenkisempi. Blogi siirtyykin nyt enempi vähempi tiedotusluonteiseksi. Koska fb ei edelleenkään tunnu omalta jutulta, laitan tänne, missä meidän laumassa mennään.

Kompalla siis kaikki hyvin. Se on nykyisin täysin kotikoira, tyytyväisenä makailee sohvalla tai tarhassa ja välillä käy remmilenkillä lähimetsässä. Sen juoksuvaiheen mukaan meillä muilla on välillä hieman kestämistä siinä, mutta ei mitään ihmeellistä.

Bondi voi onneksi hieman vähemmän paksusti kuin keväällä, vaikka kyllä siitä vieläkin saisi kiloja karista. Muuten hyvävointinen 11-vuotias.

Ansa 9-v kisaa edelleen reippaasti, tosin ei sillä ole lähes vuoteen yhtään aginollamerkintää kirjassaan. Että sellaisiksi on sen kontaktit muovautuneet pikku hiljaa. Hypärinollia onkin sitten ihan kivasti ja myös niitä just nenän edestä vietyjä h-sertejä useampikin. Saattaa olla ettei sitä enää agiradoilla nähdä.

Kasku taas on mennyt huimasti eteenpäin. Nyt alkavat kepit sujua kerrasta ja ihan oikeasti se osaa jarruttaa niihin kovistakin vauhdista. Kesällä monta kivaa kisaa ja tietysti tasapainon vuoksi myös vähemmän hyviä, mutta opettavaisia suorituksia kaikki. Heinäkuussa saatiin viikon välein ekat a-sertitkin Kokkolasta ja Raumalta ja menneenä viikonloppuna siitä tuli ATT:n maksien seuramestari tuplanollalla. Tosin finaalirata ei A:n alastulon osalta ehkä ihan nolla ollut, mutta sillä mennään, mitä tuomari tuomitsee.