Kaikenlaista pientä kivaa pyörii tänään mielessä

Ansa aloitti edellis viikolla juoksun, nyt on hehkeimmillään ja sitten me päästään Kokkolaan kisaamaan. Ihan pöljää menoa tietysti luvassa heti juoksun jälkeen, mutta sinne on silti kiva mennä, tuloksista viis. Tosin tarkoitus on tällä kaudella ihan oikeasti koittaa saada jotain aikaiseksi, katotaan  nyt sitten, kun eihän mikään ole oleellisesti meidän touhuissa muuttunut.

Tänään sain heti aamusta väsättyä reippaasti pari työhakemusta ja sitten tuli kutsu työhaastatteluun tosi hyvästä paikasta. Sen kunniaksi annoin itselleni luvan ostaa kaksi kippoa mansikoita ja syödä ne yhdellä istumalla. Juhlinta kun varmaan jää tähän, sen verran epävarmaa työn saaminen taitaa olla.

Sain myös ostettua 10 kg jauhelihaa, Bondi on jo viikon syönyt lähes kuivamuonattomasti. Yllättävän vaikeaa kuitenkin lopettaa nappulan antaminen kokonaan. Kun on 20 vuotta sillä koiransa ruokkinut, ei millään usko, että ne pysyy elossa ilmankin. Määrän laskeminen on kyllä hankalaa, kun vielä tarttis saada se laihtumaankin samaan aikaan. Kaupasta antoivat ohjeeksi, että 2% koiran painosta olis sapuskan määrä, eli päiväannos n. 700 g, kun tavoitepaino on 35 kg. Ok,  mutta mites se sitten pitäis oikeaoppisesti jakaa esimerkiksi jauhelihan, kaurapuuron ja kasvisten (lähinnä porkkana, nokkonen ja voikukka) kesken? Saa nähdä kuinka kauan tämä innostus kestää. Tytöt saavat vielä tyytyä pääasiassa nappulaan, varsinkin Kompan kohdalla olen saanut päähäni, että lohiruoka saa sen aivot tikittämään paremmin. Ja Ansa ei nyt juuri mitään voikaan syödä, se raukka lihoo jo toisten kupit nuoltuaan.

Kompa pääsi tänään aksakentälle ja me ihan oikeesti opeteltiin. Hämmästyin, miten palkitsevaa voi keharikoulutus olla. Olen päässyt edellisten kanssa alkeisopetuksessa liian helpolla, kun ne on heti alkanut tekemään esteitä kohtuu itsenäisesti. Kompa taas ei hyppää estettä ennen kuin se on ihan nenän edessä ja kiertäminen on mahdotonta. Nyt otin tavoitteeksi kahden peräkkäisen hypyn suorittamisen siten, ettei mun tartte työntää sitä esteille. Ja ihan alusta me sitten aloitettiinkin. Namit kuppiin, kuppi maahan koiran nenän eteen ja koiran irrotus kupille. Sitten pidensin matkaa, mutta Kompan keskittymiskyvyllä tämä oli tehtävä mahdoton jos se joutui irrottamaan katseen kupista. Tässä kohtaa sitten harjoitus voisi jakautua kahteen eri tiehen: voisin harjoitella kupin muistamista, vaikka se ei sitä koko ajan näekään tai sitten matkan pidentämistä, siten että se saa pitää katseen koko ajan kupissa. Niin, ja tulihan tästä vielä kolmaskin asia esiin, voisin opetella miten kupista luovutaan ja tullaan mun namikäden mukana, mutta se olis ollut jo liian vaikeaa. Tavoite mielessä päätin sitten laittaa kupin esteen taakse, kantaa Kompan lähetyspaikalle siten, että se sai tuijottaa kuppia koko ajan. Ja eikun onnistunut suoritus. Sitten taas matkaa pidemmäksi, seuraava ongelma oli, että kun matka piteni niin, että kuppi näkyi riman alta, sieltähän se kelpiekin juoksi. Estin palkan saamisen (joskus on hyvä olla  koiraansa nopeampi) ja uusiksi, nyt onnistunut suoritus, jee. Ja päästiinhän me sitten sinne parin esteen taakse. Sitten koirat lenkille ja uusi yritys pään nollaamisen jälkeen. Ja sehän muisti! Sitten kokeilu ilman kuppia ja sehän meni! Tällä jatketaan, Kompa löytää paljon paremmin ponnistupaikan, kun se keskittyy katsomaan eteensä. Tätä täytyy nyt jatkaa kotona, kun multa löytyy just noi kaks hypyn tapaista. Jos päästäis kotitreenissä sitten jo laittamaan hiukan kaarrettakin mukaan ilman, että se oikaisee palkalle.