Talvikin sitten päätti vihdoin tulla ja tytöt pääsi lumitanssimaan. Huomatkaa puolessa välissä tapahtuva pieni virhearviointi Kompalta: pehmeä lasku päättyy terävään lumipesuun äiskän toimesta. Mutta onneksi ollaan taas palauduttu entiseen, Kompa alistuu ja tilanne ohi, tanssi voi jatkua.
Kisakausikin aloitettiin, eipä mitään järin mullistavaa sillä rintamalla. Se Ideaparkin vieressä oleva halli osoittautui juuri niin kamalaksi kuin viime kerrasta muistin, eipä taideta sinne enää mennä. Vaikka eihän se toki hallin vika ole jos mä olen surkea, mutta osansa silläkin kokonaisuudessa. Eka radalle sain kaveriksi ikävän tutun kuurosokean mää itte Ansan ja varastamisen kautta toka esteeltä mahtiloikka keskikentälle ja sieltä takaisin saman hypyn kautta, että se siitä sitten. Tokalla radallakin jouduin korottamaan ääntä reippaasti, kun likka vaan juoksee läpi ohjauksen ihan kuin mitään jarrujuttuja ei oltais ikinä otettu. Eka rima -vitosella kuitenkin maaliin, ehkä, en ole tuloksia katsonut vielä. Viime aikoina on jopa treenattu ja mielestäni vielä ihan oikeita asioitakin, mutta ei se ainakaan kisakentällä mitenkään tuntunut. Loppiaisenakin tehtiin kelpietreeneissä mukavaa rataa, tosin Ansa oli jotenkin ujon oloinen, mahtoiko vieras alusta vaikuttaa. Ehkä olis silloinkin sitten vaan pitänyt jättää tekemättä ne ihanat irtoamisjutut, mutta kun ne nyt vaan on niin kivoja ton koiran kanssa. Alkaa hiukan motivaatio tippua, jostain tarttis saada virtaa.
Hörökorvani mun
Paitsi täydessä vauhdissa
Nelijalkaluisussa
Hörökorvat kultsumalliin
Kommentit