Olen tosi tyytyväinen, että otin vain Kompan mukaan tänään Nuuskujen kimppalenkille. Alku oli just sellaista raivoamista kuin olin odottanutkin, mutta ihmeellisen nopeasti se sitten "rauhoittui" kävelemään porukassa. Yhtään se ei kestänyt päin katsomista, mutta sellainenhan Ansa on edelleenkin, mutta että se pystyi kävelemään reippaan tunnin ajan lähes järkevästi ennestään vieraiden koirien kanssa on ihan huippuhienoaCool. Ja muutamia metrejä liikuttiin ihan remmi löysällä, upeeta.

Muuten tällä hetkellä tapahtuu niin paljon koko ajan, ettei oikein ehdi kirjoittelemaan. Kompalla alkoi paimennuskurssi, en oikein vielä tiedä tuleeko siitä mitään sen enempää, mutta ihan mielenkiintoista nähdä pystyykö Kompa tekemään lampailla samoja, selviä paimennusliikkeitä kuin kotona. Sillähän on tosi upeat flankit, kun se juoksee pysäyttämään mutsia. Ja silmää käyttää kovasti vanhuksia vaaniessaanKieli ulkona.

Ansa kävi fyssarilla ja todettiin terveeksi, elokuussa uudestaan, jollei mitään ihmeellistä tapahdu. Samalla punnitsin sen ja hämmästyin taas kuinka paljon oma vaaka valehtelee, eihän se koiraraukka paina kuin 15,5kg, siis ehkä puol kiloo ylipainoa. Ihan on kisakunnossa, vaikka nyt syötetäänkin kuuri raejuustoa ja seitiä, saishan rouvalla hiukan paremmat lihakset olla. Tytär päihittää äitinsä fitness kisoissa selvästi.

Jotain ikävääkin: olen huomannut, että Bondilla on jotain selkävikaa. Kyllähän se on pitkään aina välillä hälytellyt, mutta en vaan ole ollut huomaavinani. Ja nyt omatunto kolisee, kun ajattelen mitä kaikkea me ollaan tehty, vaikka toinen on kipeä. Silloin ennen hierontaa se vinkaisi, kun leikkasin sen kynsiä ja nostin oikeaa takajalkaa. Hiukan oli jäykkä kuulemma, mutta tokalla kertaa vaikutti sitten jo ihan hyvältä. Sitten se on ollut väsyneen oloinen toisinaan, autoon meno ei ole kiinnostanut, eikä siellä omalle paikalle hyppääminen. Torstaina se sitten illalla alkoi ulvahdella ylösnoustessaan ja sohvalle hypätessään, vaikka ihan normaali lenkki oli vielä päivällä tehty. Ja siellä historiassahan kummittelee se Limanin selkämuutos-sana lonkkakuvauslausunnossa. Sitähän ei koskaan tutkittu, koska kasvattajakin oli sitä mieltä, ettei tarvitse, kun ei ole mitään oireita. Nyt sain kuitenkin ajan juhannuksen jälkeen ja se katotaan kunnolla, toivottavasti ei löydy mitään mihin kaikki agility- ja PK-hyppelyt ois huonontavasti vielä vaikuttanut, sitten kyllä saa kirota omaa tyhmyttään oikein kunnolla.