Eilen saimme nauttia puoli matkaa ihanasta hiljaisuudesta ja sitten alkoi kiroaminen, jota kesti melkein perille, herttaista. Mutta Ansan kanssa oli huippukivaa taas mennä rataa. Matalammilla rimoilla, mutta muuten tehtiin kaikkea ja hyvin oli muistissa esteet. Itse kyllä unohdin keinun käskyn ja se toimikin sitten taas erinomaisena lentoonlähtöalustana. Muuten kontaktit hyviä, kai, enhän mä taas huomannut niihin aina kiinnittää huomiota. Ansa kulkee ihanan kevyesti, käännökset olis varmaan paremmat jos ohjaisin rajummin, mutta näin oli ihan kiva aloittaa taas treenit.

Kompsis pääsi myös kuulostelemaan halliin hetkeksi ja oli kovin kiinnostunut toisten juoksemisesta. Vielä ei tehty yhtään mitään, kun joku oli unohtanut ottaa talutusvehkeet mukaan ja tota ei kyllä päästetä missään ihmisten ilmoilla vapaaksi vielä.

Bondikin juoksi muutaman esteen, sen kanssa on nyt aika kiva mennä kun turhat haistelut on tainneet unohtua. Ja pujotellakin se nyt osaa paremmin kuin ennen. Kontaktit tarttis vaan opetella, otin muutaman toiston nami maassa ja hyvin meni, kunhan ei ottanut yhtään estettä ennen, sitten jo unohtui namit ja loikattiin alas mua tuijottaen. Ehkä Bondi pääsee vielä muutaman kisan menemään keväällä.

Olen aloittanut uuden kuntoiluharrastuksen, punttikävelyn. Joka aamu kannan neljä kiloa elävää painoa pitkin metsää, jotta Ansa ja Bondi pääsevät edes aamulla elämään normaalin kaavan mukaan. Mun punttini kylläkin haluaa jo kävellä itse jonkun matkaa ja se sille sallittakoon, Ansan avulla saan pienen pysymään jotenkin kurissa. Ja taas täytyy antaa itselle haukkuja, en edelleenkään ole mennyt mihinkään Kompan kanssa kahdestaan, huomenna tähän asiaan tulee muutos.