Nyt mä olen valtavan onnellinen kahden kelpien omistaja! Pitkä metsälenkki tehty pelkästään tyttöjen kanssa ja meillä kaikilla oli hauskaa. Viimeksi kun keväällä yritin, reissu oli kaikkea muuta kuin mukava. Ansa juoksi koko matkan Kompaa karkuun ja onnistui lopulta eksyttää kakara. Sitten etsittiin Kompaa, kun se ilmeisesti oli jäljestänyt itsensä takaisin lähtöpaikkaan. Siitä sitten uusi yritys, nyt Kompa kiinni. Silloin sitä tietysti joutuu komentamaan, kun sillä ei oikein talutinkäytös ole hallussa. Ja siitä tietysti Ansa otti painetta ja lopulta se häipyi mun kantapäiden takaa. Taas palattiin takaisin, kunnes huomasin, että Ansa kulkee kyllä meidän mukana, mutta tarpeeksi kaukana ettei sitä juuri huomaa. Lopulta sain sen antamaan itsensä kiinni, mikä olis varmaan mahdoton, jos se ois vuorokauden metsässä, hirvee ajatuskin. Lopulta ne tais molemmat olla narun jatkona ja koska tiellä on melkoisesti helpompi kulkea kytkettyjen koirien kanssa, olen siitä asti jättänyt suosiolla metsälenkit tekemättä. Aamuisin tietysti mennään, mutta jostain syystä toi lähimetsä ei aiheuta samaa tilannetta. Tai jos porukkaa on enemmän, eikä Kompa keskity vain Ansan vainoamiseen.

Mutta eilen uskaltauduin kokeilemaan hiukan isompaa metsää ja kun se meni hyvin, tänään käytiin kunnon lenkillä ja ne juoksi ihan sovussa yhdessä. Sain ne myös tulemaan molemmat luokse yhtäaikaa, Ansaa tämä tosin hiukan arvelutti, mutta tuli kuitenkin, ahne kun on. Puolessa välissä käytiin järvessä uimassa ja tytöt kulki nätisti käskystä mun takana pienen tieosuuden. Ikä tekee ihmeitä hieman hankalammallekin tapaukselle. Seuraavaksi pitäis uskaltaa lähteä pitkälle lenkille yksin Kompan kanssa. Sitä olis tietysti tarvinnut tehdä ihan alusta asti, kuten montaa muutakin juttua, mutta sattuneesta syystä Kompa on saanut kasvaa turhan vapaasti. 

Muutama kuva söpöläisestä lempparilelunsa kanssa:

Taas näitä iloisia poseerauksia:

Mä sitten tykkään Bondin päästä, hirmuinen rotikkakallo.

Taitaa se Piiran ohje pitää paikkansa, että kun vajaa-aivoisella on jotain suussa, se pystyy paremmin keskittymään asentoihin.

Ja päinvastoin.