Se on sitten uusi vuosi ja alku näyttää oikein hyvältä. Mitään tavoitteita meillä ei ole, edes terveenä ei tartte pysyä, kun todellisuus on mitä on. Nyt kun Kompasta on tullut, sanoisin jopa, helppo koira, Bondin moninaiset pikkuviat risovat sitäkin enemmän. Mutta eihän mulla noita otuksia oliskaan jos haluaisin elämästä vaivatta päästä.

Kompa on tällä hetkellä täydellinen on/off -koira. Kun jotain tehdään, se tehdään reippaasti kuten kelpien tuleekin, kun mitään ei tapahdu, se sammuu. Mahtavaa! Liekö tuo sitten lääkkeiden vaikutusta, vai mitä, mutta en valita. Eilen leijuin hallilta kotiin, kun Kompa tekee niin hienosti agilitya. Viereisten kenttien koirat eivät häiritse, kun tehdään hommia, mutta odottaminen on sitten jo liikaa.  Se menee jo pientä rataa, A, puomi, putket ja kepit käsiohjauksella menevät hyvin, mutta useamman hypyn ottaminen peräkkäin aiheuttaa välillä virhearviointeja etäisyydessä. Sitä siis treenataan jatkossa enemmän, jos vaan ehtisi joskus tyhjään halliin koulutustauon jälkeenkin. Kompan keskittymiskyky ja yhteistyöhalu on parantunut uskomattoman paljon kuukauden sisällä, mutta koska sillä on ennenkin ollut tällaisia hyviä kausia, en uskalla vielä kovinkaan paljon luottaa tilanteen pysyvyyteen. Mutta tällä mennään, koira nukkuu yön, on sisäsiisti, kohtauksia ei ole ollut ja muutenkin sen käytös on normaalia 2-vuotiaan vapaan kasvatuksen saaneen kelpien käytöstä, paljon huonomminkin voisi olla ja on ollut.

Bondista ei oikein ota selvää, se oireilee nyt korviaan, selkäänsä, etujalkojaan ja mahaansa. Kuitenkin se on innokkaasti tekemässä kaikenlaista. Välillä ajattelen, että se juuri kaipaa enemmän tekemistä, mutta en mä noiden toistenkaan kanssa ole sen enempää nykyisin touhunut. Jos nuoremmat kelpiet ovat elämäänsä tyytyväisiä, pitäisi kultsupapparaisenkin olla. Vai pitäisikö? Todennäköisemmin sen levottomuus on kipuilua, siis rimadylia kuonoon. On siinä mulla sitten jo kaksi pilleristiä ja itse kun en usko semmoisten käyttöön ollenkaan. Tai en uskonut.

Ansassa ei ole mitään vikaa. Se on maailman täydellisin ruusuntuoksuinen terävä pehmolelu. Niin ja sitä, että on hiukan pulska, ei lasketa viaksi. Minkä koira geeneilleen mahtaa.

Pappakoira näyttää välillä kovin vanhalta:

Jouluaatto 2011: