Ei ollut pääsiäinen meille armelias, päinvastoin, lajinvaihto kävi taas mielessä. Keskiviikon treenitkin meinasin jättää väliin, kun otti niin päähän, mutta koska Suoma oli vienyt kotoa sähköt, lähdin katsomaan oisko halli pysynyt myrskyssä pystyssä. Ja ihan kuin ei pääsiäiskisoissa olis jo ollut riittävästi nöyryytystä, Esa oli tietysti vääntänyt hankalan radan meille. Hemmetin persjättöjä toinen reuna ja ihme takaakiertovalsseja toisella puolella. Niinpä sitten päätin vaihteeksi oikein näyttää, ettei siitä mitään tule, enkä vaan valittaa ja voivotella ja murehtia etukäteen, kuten yleensä. Eikä muuten ollut eka kerta, kun tällä fiiliksellä menee paremmin kuin normaalisti. Ei me nyt nollaa tehty, mutta ne kohdat, joihin piti upota, sujuivat hienosti. Minä vaan juoksin ja osoittelin linjoja ja kyllä se koira sieltä tiensä löysi esteille ilman varmistelujakin. Mutta Porissa sai taas tyytyä hakemaan suurimmat riemut siitä, että onnistuin putki-puomi-erottelussa molempien koirien kanssa. Kaskulle taas rimavitonen, joka on ihan kiva tulos tässä vaiheessa, mutta josta myös saa ajan tuloslistalle, josta taas huomaa, ettei meidän vauhti riitä ja nopeampaa koiraa en pysty enää ohjaamaan. Että vedä siitä sitten motivaatiota, kun palkinnoille pääsee ehkä joskus tuurilla, jos silloinkaan.

Joten me alettiin katsella hieman uusia juttuja ja Kasku lähti ketju kaulassa käytöskouluun. Kaisan BH-kurssilla oli vielä tilaa, joten ajattelin, että tekis meille oikein hyvää muistella rauhallisempia ja hallitumpia temppuja ja vielä häiriössä. Aika hassua, että toko on ollut mun päälaji monta vuotta ennen agilityhurahtamista ja olen kouluttanutkin sekä perus-, että kisajuttuja, mutta niin vain eilen koulutuskentällä seisoi melko pihalla oleva koiranohjaaja, palkat väärässä kädessä, remmi solmussa, ajoitukset ihan pielessä, kriteerit hukassa ja hirveen jännittyneenä, kun ei yhtään tiedä mitä 2,5v hullu kakarakoira keksii tehdä. Kaskullahan ei hermot ole ihan parhaat ja kun terävyyttä ja reaktioita löytyy yli odotusten, pelottikin hieman sen käytös toisia koiria ja ihmisiä kohtaan tai jos se vaikka jäätyy täysin, ennakkoluuloinen otus kun on. Mutta hitsi, mikä asenne tyypillä oli koko ajan! Hillui ihan kuin aksakentällä, hieman paremmin kuulolla sentään, leikki hurjana narulelulla ja ahmi makkarapalkat vieden sormet mukanaan. Mistä sitten muistuikin mieleen, miksen ole tarkemmin sille opettanut seuruupaikkaa. Ei muuten väistänyt ihmisryhmässäkään ketään, ihan huippuhienoa. Ilmoittautumisessa nousi kyllä sivulta, mutta varmaan ennemmin harjoituksen puutteen vuoksi kuin Kaisa-tuomaria väistääkseen. Innostuin melkoisesti tästä touhusta, tai siis tokoa nyt lähinnä ajattelen, mutta ehkä me käyttäytymiskoekin käydään joskus yrittämässä. Muuten pk-puolelle en näin pienen koiran kanssa lähde, eikä mulla ole aikaakaan, vaikka jälki kiinnostaisikin.

Mä olen nyt panostanut uuteen lajiin ihan todella: Kaupasta tarttui tänään käteen lohipasteijaputkilo ja Kasku sanoi, hetken epäluuloisesti tuijotettuaan ja väistöliikkeitä tehtyään, että namnam, kyllä muuten kelpaa, eli meillähän on nyt sormiasäästävä palkka. Vielä kun oppis käyttämään sitä, eikä sotkeutuis siihen hemmetin remmiin, hyvä tästä tulee. Ja uusien tokosääntöjen myötähän saa remmin jättää siellä kokonaan pois, miten hauskaa tästä vielä tulee, mulla on tokokoiranalku! (Ja eiköhän me agilityradallakin edelleen käydä tasaisen säännöllisesti hyllyjä ja "hitaita" vitosia keräämässä.)