Varmaan pari vuotta olen haaveillut uudesta sohvasta, just tietynlaisesta, mutta en ole viitsinyt siitä ihan mitä vaan maksaa, kun tulee aika raakaan käyttöön. Mutta nyt sitten ne oli alentaneet hinnan sopivaksi ja mulla on ihan uusi löhöpaikka, eikä jonkun toisen vanha.

Vaikka käyttöön se onkin tarkoitettu, hiukan kuitenkin säälittää päästää otuksia päälle. Ansa nyt saa tietysti olla, kun se on aina siisti ja tuoksuu ruusulta (karvanlähtöäkään tuskin huomaa, mitä lie harmaita mikrovillakoiria nurkat täynnä), mutta Kompa petailee melkoisella voimalla ja Bondi on 35 kiloa karvaa, männynneulasia ja risuja, tämä siis kuivalla kelillä. Onneksi Kompa tuntuu tyytyvän nukkumaan sillä sohvalla, jonka edessä on jalkarahi, jotta sen on helppo sinne hypätä ja Bondillekin on ainakin vielä kelvannut se vanha pääsohva. Kun ei mistään voi luopua, mulla on nyt kolme sohvaa olohuoneessa. Ainakin mahdutaan kaikki, vaikka hiukan jouduttiinkin tunkemaan, haluiskos joku ostaa nätin pianon? Kyllä siitä ääntäkin lähtee, en nyt just muista minkälainen...

Ai niin käytiinhän me Maijan kanssa hakemassa täyslastillinen hyllyjäkin Valkeakoskelta. Oikein oli hauskasia ratoja, mutta kun ei suju, niin ei. Eka radalla uskalsin liikkua, vielä kun luottaisi koiraansa enemmän niin ei tarttis HUUTAA, ihan hirveän kuuloista. Virhearvio loppusuoralla ja sinnehän se putkeen solahtaa, kun ohjaaja kerran työntää.

Toka rata itseasiassa ihan samanlaista menoa, mutta jostain syystä olin saanut päähäni, että tällä kertaa Ansa pyörii mun ympäri putkesta pituudelle. Päivän selvää, että mun olis tarvinnut tässäkin olla ulkokurvissa.

Hyppyrata menikin sitten huonommin, vaikka kohtuu helpon oloinen olikin. Koiralla oli silti hauskaa juosta putkesta toiseen, mulla ei vaan ollut oikein selvillä omat kuviot ennen radalle menoa.