Lohjalta ei saatu merkintää kisakirjaan, mutta tehtiin kuitenkin 2 ja puol tosi hienoa rataa. Ja koska radat oli vaikeita ja kisaajia vähän, päästiin oikein palkintopallillekin vitosella. Uskalsin liikkua reippaasti, Ansa teki itsenäisesti kepit ja puomin, ekalla radalla loikkasi A:lta, kun jouduin valssaamaan sen jälkeen. Sitä siis treenataan seuraavaksi. Olenkin ollut hiukan arka tekemään puolenvaihtoja kontaktien jälkeen, kun ne ei kerran ole varmoja. Ekalta radalta siis kontakti-vitonen ja 3. sija. Hyppyrata myös hyvä, rimasta vitonen. Kolmannelle lähdin taas kokeilemaan rohkeita irtoamisia kepeiltä ja puomilta, kun en muutakaan niihin paikkoihin keksinyt ja nehän sujuivat upeasti. A:lla sitten jostain syystä jäin varmistelemaan viereen, varmaan ekan radan virhe mielessä ja siitä kun kelpien kanssa lähtee yhtä matkaa liikkeelle, tietäähän sen - sinnehän se upposi väärään päähän putkea. Tästä lähin siis A joko varmistetaan kaukaa tai jos läheltä, niin koira myös jätetään siihen kontaktille, kunnes ollaan itse oikeassa paikassa. 

Oikein hyvä fiilis joka startissa, mahtavaa tietää lähdössä, mitä oli menossa tekemään ja teki sen myös. Paljon taisi myös auttaa, että kisat käytiin pienen osanottajamäärän vuoksi perinteisessä järjestyksessä ja mulla oli tunnin verran aikaa pohtia ratakuvioita jo ennen varsinaista rataantutustumista. Ikävä kyllä sitä ylellisyyttä ei usein ole tarjolla. Mutta nyt on hyvä tunne, ehkä me vielä näytetään:)

Kompan yksityistarhaprojekti etenee: verkot on ostettu ja luukku oveen on tullut. Sitten tarttis vaan kerätä rohkeutta tehdä oveen reikä ja saada aita pystyyn. Onneksi mua ei yhtään epäilytä, etteikö toi puoliaivoinen oppisi luukusta kulkemaan - ainakin ulospäin. Ja kaipa pakkanen pikkukoiran sitten ajaa kuusen alta kotisohvan lämpöön. Bondi ainakin kiittää ja kumartaa, kun sen ei tartte enää olla Kompan seurana pihatarhassa, se on siis niin sisäkoira.