Kirjoittaja on siirtynyt loppuvuodeksi ohjatun päivätoiminnan pariin ja koirat ovat joutuneet olemaan pitkästä aikaa keskenään muutaman tunnin. Kaskullehan asia on ihan uusi, melko hurjaa! Hämmästyttävän rauhallisesti se on kuitenkin aamulla kotiin jäänyt ja ollut päivän, mutta kotiintulo onkin sitten jotain ihan muuta.

Auton kun ajaa pihaan, metelin kuulee naapuriin asti ja heidän pikkukoiransa yhtyy tervetulofanfaareihin. Bondi on ekana ovella vastassa kita täynnä tupaantulolahjuksia ja pääsee pihalle heti kun suu on tyhjennetty. Sitten tarttis saada Kasku ulos ja asioille, jotta vuoroaan odottava Kompa ei tulisi portista läpi koirahuoneessa. Mutta vaikka vieterinä pomppivan ruskean saisikin hetkeksi laskeutumaan istumaan, portin avaamisen jälkeen se vasta villiintyy, kiljuu, näykkii, repeää liitoksistaan. Tiukasti komentamalla se lakoaa maahan, mutta jatkaa heti kun yritän liikkua. Vesipullon kantaminen auttoi hieman, välinpitämättömyys olisi varmaan parasta, mutta kun ei haluis niin kauaa seistä paikallaan, varsinkin kun se Kompa on tosiaankin tulossa raamit kaulassa portin läpi. Parin päivän jälkeen tajusin sentään päästää Kompan ensin ulos, pienen pallohulluttelun jälkeen sen saa ulkotarhaan ja Kaskukin on hieman rauhoittunut, kun on joutunut pohtimaan, miksei portit avaudukaan heti-heti-heti. Niin, olikos mulla neljäskin koira? Ansaa ei todellakaan saa ulos kaiken tämän shown jälkeen. Se on hautautunut pesänsä pimeimpää koloon häpeämään lajitoveriensa käytöstä. Välillä käyn kurkkaamaassa, että silmänvalkuaiset vilkahtavat, hengissä ollaan siis sielläkin. Ulos se tulee sitten joskus, kun tilanne on riittävän rauhallinen.

Bondi on melko hyvässä kunnossa, vaikka hellekaudella ei paljoa liikuttu. Viime viikolla otin sen pitkästä aikaa mukaan Maijan ja poikien kanssa lenkille ja hyvin se lenkin veti. Kaikki kuralutakot tuli maattua, taisi siitä yksi "puhdas" kohta niskasta löytyä, kun autoon olisi pitänyt nousta. Kotona sitten suihkuun, mutten raaskinut väsynyttä vanhusta siellä niin kauaa seisottaa, että siitä olisi oikeesti puhdas tullut. Illalla se linkutti jäykän näköisesti pihalla käymään ja sisälle sainkin sitten jo auttaa sen. Mutta särkylääke ja yöuni auttoivat ja aamulla se ontui enää toista etustaan. Kyllä mä sen vielä uudestaankin mukaan otan, se kuitenkin nauttii noista reissuista niin paljon, että luultavasti kestää urheasti seuraamukset. Ja nyt kuitenkin ollaan melko säännöllisesti käyty aamuisin metsässä pikkulenkillä.

Bondin kalastustuokiota on häiritty.

Ansa on kisannut seuramestisten jälkeen 9 starttia, joista tuloksena 2x0, 5x5, 20 ja hyl. Eli mehän ollaan oltu melko hyviä! Vitosten määrään voisi joku ehkä tarttua, mutta olen kääntänyt ajatuksen niin, että mielenkiintoista nähdä mistä se tällä kertaa tulee. Ja jos vaikka ei tuliskaan. Rimat ja keinu niitä tuottaa. Mutta noin yleisesti Ansan kanssa on jotenkin rennompi mennä nyt kun Kasku aloitti kisaamisen. Vanha ja tuttu tapaus, kulkee niin kevyesti, kuin ajatus. Välillä harhautuu jonnekin, mutta sitähän ne tekee, ajatukset.

Ansa vaanii ruskeaa saalista...

Kompa on Kompa, se pallottelee ja hulluttelee ja on onneksi edelleen melko rauhallinen suurimman osan ajasta. Olen jopa saanut sen tekemään asiansa metsään aamuisin, tosin sen kanssa on mentävä yksin, muuten se ei keskity yhtään oleelliseen. Ja jos se jostain syystä ei aamulla vessassa suostu käymään, ei se sisällekään ole tehnyt, ihme kuiva kaveri.

Kompa hepuloi.

Kasku on kisannut mestisten jälkeen 8 starttia ja ollut hämmästyttävät 6 kertaa palkintopallilla. Joka on sen mielestä lähes sama asia kuin mestauslavalle joutuminen. Mutta viimeksi meni jo paremmin, toistotiheys ollut vissiin riittävä. Jokaisesta tuloksesta on siis palkittu (0,2x5,2x10,15,2xhyl), mä niin haluan olla aina ykkösissä! Eikä tähän tahtiin vähään aikaan ainakaan kolmosiin olla joutumassa. Koiran maltti vaan ei meinaa riittää pujotteluun ja kun se sujuis, niin sitten ohjaaja valitsee liian vaikeita kuvioita kokemattomalle koiralle tai huitoo muuten vaan kuin hullu, vaikka kuvittelin tähän asiaan tulleen jo parannusta. Edellisistä voi pongata esimerkkejä täältä: Forssa A ja Forssa B. Treenattuhan me ei juurikaan olla, eiku kisaamaan vaan nuoren koiran kanssa, niinhän sen kuuluukin mennä. Tavoite on kuitenkin hauskanpito ja se on joka kerta saavutettu. Eli oliskos sittenkin aika nostaa tavoitetta, hmmm?

... joka mohikaani persseenpäällä on valmis sotaan. Kun oppis tuntemaan eron leikkisiilin ja sotasiilin välillä, huokaus.