Käytiin koko porukan voimin hallilla, jokaiselle jotain hiukan.
Kompa pääsi pitkästä aikaa esteille, hassua miten paljon se tykkää halliin mennä vaikkei siellä kovin usein olla käytykään, ainakaan tekemässä muuta kuin opettelemassa nätisti olemista, johon tietysti liittyy paljon palkkaa, siis siksi se tykkää sinne tietysti mennä, tyhmä minä. Harmittaa, ettei ole mahdollisuutta käydä useammin oikein treenaamassa sen kanssa, sille tekisi hyvää joutua keskittymään hyppäämiseen. Sille pitäisi alkaa seuraavaksi käyttää jotain targettia, sen on paljon helpompi hakea oikea ponnistuspaikka, kun se ei katso mun käsiäni. Täytyykin alkaa kotona opettaa sitä juoksemaan palkalle ja kokeilla sitten niin seuraavaksi hallilla.
Ansa sai taas hurvitella melko vapaasti, kun ei oikein ollut muuta suunnitelmaa kuin koittaa saada siitä järkevä valokuva. Oishan tietysti ollut järkevää hiukan uhrata aikaa ihan oikeeseen treeniinkin, varsinkin kun nyt se taas sai vahvistaa omin päin tekemistä. Ja pääsiäisenä olis seitsemän kisastarttia edessä. Viimeaikaisen keskustelun valossa tuntee itsensä ihan rikolliseksi, kun pakottaa koiransa noin paljon tekemään, tulkaa pidättämään mut. Ja muistakaa sitoa toi koira kiinni, ettei se suorita enää yhtään estettä itsekseen, kun sillä on muutenkin niin kovin rankkaa. Mutta hei, ihan oikeesti, kai koirasta jotenkin pitäisi näkyä, jos kisamäärä on liian suuri.
Bondikin pääsi hiukan hyppimään, sillä vaan tuntuu taas olevan korvissa enemmän vikaa. Heti kun hyppää, alkaa ravistelu. Taitaa taas mennä sapuska vaihtoon. Mutta kivaa oli silläkin, en muistanutkaan miten taisteluhaluinen se on, sormessa ikävä haava muistutuksena. Ei meinannut enää putket löytyä, kun piti vaan niin paljon kytätä mua ja palkkaa. Eli treeniä vaatii pappakin, ennen kuin voin pitää kolmiottelun hyppyradalla. Täytyy vaan suunnitella rata, jonka Ansa mahdollisesti hyllyttää, niin näillä kahdella invalidillakin on jonkinlaiset mahikset.
Kommentit