Käytiin taas paimentamassa ja enpä ole nähnyt pitkään aikaan Ansaa näin kettuuntuneena. Se on viime aikoina alkanut tehdä hommia turhan paljon itsekseen ja tänään pidettiin sitten kurinpalautusta kun haettiin kaunista hakukaarta. Tarkoitus oli keskeyttää haku tiettyihin pisteisiin ja vaihtaa suuntaa, päästämättä koiraa lampaille asti. Ensin Ansalla ei kuulo toimi yhtään, eikun kohti lampaita ja tyyli vapaa. Siitä kun sen sitten haki pois ja yritettiin uudestaan piiskan ohjaamana, rouva päätti haistattaa pitkät ja poistui laitumelta. Sitten kannoin sen takaisin töihin, palattiin siis ajassa pari vuotta takaisin. Kyllä sieltä lopulta alkoi tulla onnistumistakin, mutta sen verran rankasti Ansaa otti päähän, että se rei'itti viattoman iloisesti tervehtimään tullutta Kuka-siskoa silmäkulmaan ja leuan alle, hemmetti. Olen ollut niin tyytyväinen kun Ansaan on alkanut voida luottaa toisten koirien kanssa, mutta tuossa tilanteessa ei paljoa tarvittu. Toivottavasti Kuka toipuu ilman traumoja. Kotiin tultua en älynnyt olla varpaillani ja kumpikin kotikoira saivat pöllytyksen, sitten rouva hyppäsi lätäkköön, ui raivoisasti muutaman kierroksen ja siirtyi repimään pajusta lehtiä. Nyt se murjottaa pöntössään rojun keskellä, on se vaan rankkaa kun ei saa tehdä mitä haluaa.

.

Vieressä ekstrovertti-Kompan peti, sille ei tule mieleenkään mennä sänkyyn muuta kuin yöksi ja kaikki tavarat levitetään ympäri pihaa. Aluksi silläkin oli nukkumalaatikko, mutta koska Kompa vaatii TILAA, se sai sitten kuormalavan alleen. Kierrätys on päivän sana.