Tänään paimentamassa, viimeistä kertaa vähään aikaan. Otettiin pitkät poispäinajot ja alkaa jo löytyä idea sekä koiralta, että ohjaajalta. Yhtään kertaa Ansa ei yrittänyt lähteä pysäyttämään vaan pysyi takana, ohjaaminen vaan tuottaa mulle hiukan ongelmia ja välillä suuntakäskyt menivät pitkiksi ja lampaat melkoiseen siksakkiin. Täytyy saada Ansa hiukan herkemmin kuulolle, nyt piti melkoisesti välillä korottaa ääntä, että meni ohjeet perille. Hyvin se tuntuu kyllä osaavan suunnatkin jo kun vaan malttaa kuunnella. Kivaa, että päästään alkuvuodesta jatkamaan talvitreenejä maneesissa.

Ansan maha on tosi nopeasti alkanut paisua, piti oikein valjaitakin isontaa. Enää kolme viikkoa laskettuun aikaan, no hiukan enemmän, mutta kuitenkin melko pikaisesti aika on mennyt. Ja pian me jäädään kaksin Bondin kanssa joksikin aikaa. Bondi parka, se joutui tänään jo toisena päivänä peräkkäin juoksulenkille, että se on laiska menijä. Ja mä en millään haluaisi komentaa sitä pois koivennostotouhuista, mutta aika raivostuttavaa on kyllä aina pysähdelläkin.

Nyt tarttis päättää mitä mä teen ton Ansan kotilempiharrastuksen kanssa. Se makaa naapurin rajalla kyttäämässä niiden touhuja aina kun ollaan kotona tekemättä mitään. Ei se kuulemma niitä haittaa (vaikka ovat juuri istuttaneet kuusentaimia juuri siihen kohtaan näkösuojaksi, hmmm) mutta ei sen tarttis siellä silti noin hyvin viihtyä. Kieltäminen auttaa hetkellisesti, mutta en vaan saa oltua riittävän tiukkana siinä asiassa. Vois kuitenkin yrittää taas kun se joskus palautuu kotiin. Enkä haluaisi, että se opettaa pennun samanlaiseksi. Pitäisi varmaan aidata se osa pihasta, mutta tuntuu jotenkin hölmöltä pienentää omaa tonttia. Jos laittais omalle puolelle myös niitä kuusia kasvamaan ja tekis muutenkin kyttäyspaikasta epämiellyttävän, mahtaiskohan auttaa. Mitäköhän Ansa todella inhoaa...tietysti kärpäslätkiä! Mahtais naapuri ihmetellä kun sellaisia roikkuis aidasta ja puista.