Tänään olen taas pohtinut sitä nimeä pennulle. Hauskaa touhua, joutuu välillä ihmettelemään omaa sielunmaisemaakin. Esimerkiksi nimi Kismi kuulostaa kivalta, mutta en todellakaan voi kuvitella itseäni kisoissa huutamassa Kismii, kismii! Mieluummin vaikka Kiljuu, Kiljuu! Mutta Kilju ei ole kiva tytön nimi, eihän?

Vanhoja kuvia olen penkonut, varsinkin Ansan pentukuvia, kiva verrata näitä sitten uuteen tulijaan.

Eilen jatkui jälkikurssi pimeässä ajolla, hassua touhua mennä pitkin metsää taskunlampun valossa ja vertailla porukassa kenellä on isoin... siis se mitä narussa vedetään perässä. Vaihtelua on HK:n sinisestä pikkunakkiin ja toiset vetää paljaana, toisilla on sukka päälläNauru. Mutta siitä asiallisesti myöhemmin lisää, nyt kuvia.

1258044921_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1258044959_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Indy-äiskällä oli hiukan ruuhkaisampaa kuin Ansalla.      Ansan ja Bondin eka treffit, pikkukelpie ei kyllä ala!

1258045162_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1258045194_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päiväunien jälkeen voidaan jo leikkiä yhdessä ja sitten onkin aika näyttää kuka täällä määrää.

1258046090_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1258045307_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Bondista ja Ansasta tuli heti hyvät kaverit, Cowboy sai olla melko rauhassa.                                                                                      

1258045361_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1258045336_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Söpöläinen. Eikä Ansankaan jalat ihan tikut ole olleet, vaikka sellaista Erjan kanssa muisteltiin. Samanoloisia ne Ansan pennutkin taitaa olla. No ehkä hiukan voi käyttää Kami-kerrointa. 

JÄLKI

Tällä kertaa Bondi teki loistavaa työtä, olin ihan oikeasti iloisesti yllättynyt sen keskittymiseen ja työintoon. Vedin itse n. 170 metrisen jäljen, makupaloja harvakseltaan, pari kulmaa ja kolme keppiä. Aluksi kulki hiukan sivussa, palasi ilmaisemaan kepin ja sitten mentiinkin tarkemmin. Kulmat hienot, kaikki kepit nousi ja tuli mulle, jouduin ehkä hiukan muistuttamaan tuomisesta, oli lähdössä jatkamaan jälkeä keppi suussa. Ja kerran meinasi kepistä palkkaamisen jälkeen tarjota jaloissa ollutta toistakin risua, jos vaikka siitäkin sais jotainSilmänisku. Kaikenkaikkiaan ihanaa oli kävellä sen perässä, liinan pudotin heti lähdössä ja se tuntuu sopivan meille. Jätkä saa tehdä ihan rauhassa hommia ja noista kepeistä se ehkä sai enemmän motivaatiota touhuun. Ens viikolla onkin sitten loppukoe ja sen jälkeen katsotaan missä muodossa tämä harrastus jatkuu.