Ei mennä ihan vielä ihailemaan auringonnousua Kolilla, vaan tässä linkki ekan radan videoon:

 

http://www.youtube.com/watch?v=ooTj5Z3R6Uk

Tuossa siis puoli pistettä lähti aloituksen turhasta pyörimisestä ja toiset puoli pistettä toiselta portilta. En tiedä lähtikö se siitä, että koira painoi lampaat liian lähelle porttia, jonka avaamissuunta oli mulle täysi mysteeri vai siitä, että otin koiran viereeni ajaakseni lampaat pois häiritsemästä ja estin näin myös niiden ryntäämisen liian lujaa isolle laitumelle, koska tässä kohtaa tuli jonkun verran lauman karkaamisia. Seuraavat puoli pistettä lähtivät koiran kutsumisesta, Ansa ei meinannut taaskaan tulla ja sitten kun lähetin sen hakuun, unohdin itse käskyn ja siitä taas puolikas, kun koira epäröi. Häkitys meni hiukan vaikeaksi, mutta onneksi ne sinne lopulta menivät, -2 pistettä tästä.

Täytyy myös muistuttaa itselle, että nämä olivat helppoja ihmisen perässä käveleviä koululampaita, ettei järkytys ole liian suuri kun jossain joutuu taas paimentamaan kisalampaita. Seuraavaksi olisi meinaan tarkoitus suunnata oikein suomenmestaruuskisoihin, aika hurjaa!

Vehmersalmelta lähdin kohti Joensuuta, missä Katja tarjosi ruokaa, ihanaa, kiitos! Sitten auto kohti Kolia ja siellä parkkiin yöksi. Kompa alkoi olla hiukan reissusta väsynyt. Se alkoi pöhistä tasaisesti ei oikein millekään, mikä on hirmu hauskaa hiljaisella alueella yöllä, muitakin siellä ilmeisesti oli yötä, vaikka se kiellettyä olikin. Päästiin sitten nukkumaan ja otukset rauhoittuivat, siis ne siivettömät. Hyttyset jatkoivat ininäänsä ja neljältä aloittivat kärpäset, raivostuttavaa. Ja ens kesänä tossa autossa on ötökkäverhot ja myrkkyvarasto. Jonkun aikaa asiaa harkitsin, kun kuitenkin hiukan väsytti, mutta päätin sitten lähteä aamupalan jälkeen metsään. Hiukan ennen viittä oli Ukkokoli valloitettu ja siitä sitten käveltiin kahdeksan kilometrin lenkki, hiukan turhankin nopeasti, mulla oli melkoinen neliveto käytössä. Sinänsä kiva aika kävellä, ei tavattu ainuttakaan toista retkeilijää. Mutta lähemmäs kakskyt kilsaa olisi sopiva päivälenkki.

Eiköhän sitä jo oltu tarpeeksi paikallaan, heippa äiskä.      Neliveto vauhdissa.

On muuten ihan hervottoman hauskan näköistä kun koira tekee vaakatason benjihyppyjä. Kuvitelkaa mitä tapahtuu kun venyvän juoksunarun päässä täysillä vetävä koira päättää hypätä ojan yli, meinasin revetä, kun alkusäikähdyksestä selvisimme molemmat. Ja tapahtui muuten useamman kerran, toi ei vaan opi.

Taakanveto takana, koira sammui. Miksei koskaan iltaisin? Ansa pakotettuna kuvaan, taas.

Kolilta lähdettiin sitten jo ennen kahdeksaa ajamaan kotia kohti. Käytiin vielä Isojärven kansanpuistossa kun sellainen näytti matkan varrella olevan. Siellä käveltiin ihan vaan pieni palauttava kolmen kilsan luontopolku. Meitä ennen lähti pariskunta koiran kanssa metsään, enkä älynnyt lähteä toiseen suuntaan. Kompalla ei sitten ollut enää kuin yksi vaihde, vieraan koiran perässä satasta. Juoksuvyö ei oikein tahtonut kestää sitä ja pelkäsin muutenkin koiran tai käsieni hajoavan. Jonkun matkaa palattiin jo takaisinkin, mutta sitten päätin, että nyt koira haltuun vaikka miten ja kyllä me sitten pikkuhiljaa lenkki käveltiin. Tehokkain Kompan hillitsijä tuntui olevan ihan yksinkertaisesti laittaa naru kulkemaan sen takajalkojen välistä.

Sitten päästiin kotiin ja haettiin Bondi mökiltä. Ja nukuttiin tosi hyvin kellonsoittoon asti. Tosin se kello soi jo vartin yli kuusi, kun edessä oli Espooseen ajo Bondin magneettikuviin. Luulen, että siihen palaan myöhemmin. Mutta hyvä reissu itä-Suomeen tuli tehtyä, kivaa oli.