Olen tutkinut taas vanhoja kuvia, kun yritän löytää pennuista seisomiskuvia. Mua ihmetyttää Kompan seisominen, kun sen on pakko vetää takajalat kropan alle aika voimakkaasti. Tilanne on hiukan parantunut kun se ei ole tällä hetkellä niin takakorkea kuin vielä viikko sitten, mutta kuitenkin näyttää oudolta. Hankalaa opettaa näyttelyasentoa kun sitä ei saa edes venytettyä oikeaan asentoon. Voihan tietysti olla että nämä kylmät ilmatkin aiheuttavat tollasta "käpertymistä". Se kuitenkin ravaa jo aika kauniisti, niin kai sitten asentokin paranee iän myötä. Ansalla en vaan muista ollenkaan tällaista vaihetta.

1265222897_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1265222960_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kompa 16 viikkoa, tolleen se yleensä könöttää ja Ansa 18 viikkoa, seisoo ihan luonnostaan noin, tai en siis kauheesti edes voinut venytellä sen jalkoja mihinkään suuntaan kun se ei sitä olis kestänyt tossa iässä.

Ajattelin nyt päivittäin peruutella Kompan kanssa, jotta saisin takaosaan lisää liikkuvuutta, se kun vaikuttaa olevan ihan yhtä puuta. Paitsi äsken kun yritin leikata kynsiä neidiltä, jestas mikä sätkiminen ja tappelu. Mutta erittäin positiivista oli ettei se ottanut ollenkaan pahaksi vaikka jouduin painamaan sen maton pintaan melko hurjasti ja taisi siinä muutama voimasanakin päästä, kun otti päähän tollanen kiukuttelu. Meillä vaan jotkut asiat tehdään ilman ylimääräisiä lässyttelyjä, piste. Eli kynnet leikattiin, tai ainakin kolme niistäSilmänisku ja sitten päästiin rauhoittumisen jälkeen vapaaksi. Syliin se tuli silti heti kiehnaamaan, kiva. Tai sitten se ei suhtaudu muhun vakavastiPäättämätön.

1265225304_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1265225352_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pentueen pienikorvaisin, luulin mä, vaan mahtaako sittenkään olla. Tarttis saada verrokkimateriaalia korvakoiraklaanin muilta jäseniltä.