Tuli sitten todettua, että nyt mulla on kakkos- ja kolmosluokan koirat ja itse olen edelleen ykkösluokan ohjaaja. Nimittäin kyllä heti meni hankalammaksi ohjaaminen, kun pitäis keksiä mitä tekee missäkin, rytmittää ja linjata ja mitä vielä. Ja siellä oli takaakierojakin, aika hurjaa. Hyppyradalla käytiin ensin lämmittelemässä, tai oikeastaan jäähdyttelemässä, koska lämmitystä toi otus ei todellakaan tarvitse. Oletin, että kepit ei tietenkään taaskaan suju kerrasta, joten samalla vaivalla voi kokeilla takaaleikkausta niillä. Totesin myös, ettei se ihan niin vaan olekaan työnnettävissä mihin haluan, ei kai fiksu koira nyt kohti seinää mene, vaikka mun mielestä sieltä olis ollut paljon parempi linja kepeille. Ei kun suoraan vaan väärästä välistä sisään. Ja sen jälkeen niitä kamalia vääriä linjoja loppurata. Tuloksena 15, hirveen onnellinen kelpie, vähemmän tyytyväinen ohjaaja. Enkä oikein vieläkään tiedä, miltä puolelta olis mikäkin este kannattanut ohjata, jotta suoritus olis ollut sujuvampi.

B-rata sitten hieman parempi. Kepit onnistuivat, takaaleikkaus A:lla ihan tarkoituksella, vaikka valssinkin olis ehtinyt, päätin vaan kokeilla kakkosissa kaikenlaista, kun ei ole mikään kiire kolmosiin. Lisätreeniä vaatii kiihdyttäminen, tulee rimat helposti alas, mutta takaakierrot ihan kivasti, ekalla ei edes vilkaise edessä olevaa putkea, tokalla varmaan pudonnut rima haittasi hieman ohjaajaa, mutta Kasku palasi kuitenkin kiltisti suorittamaan ennen puomille menoa. 5 ja 3. sija.

Oikeastaan oli kyllä tosi kiva lähteä kisaamaan kun päätti ettei tarvitse onnistua, kaikkea kokeillaan, treenataan, jollei suju ja katsotaan sitten milloin tulee tulosta. Kaskulle täytyy saada lisää estevarmuutta, jotta se pystyy paikkaamaan mun liikkumattomuuteni, mutta kyllä sitä sieltä on tulossa.

Tässä vielä Kaskun terveiset siskoille ja veljelle:  "Kattokaa ny, tällaisen surkeen tyypin kanssa minä joudun radalla juoksemaan. Ekaks se kuvittelee osaavansa perusohjauksen, vaikka on monta vuotta käyttänyt jotain muuta. Sitten se ei osaa päättää kummalta puolelta hyppyä itse juoksee ja jää hypyn takaa kehottamaan mua menemään putkeen. No menenhän minä, kun putki on aika kiva juttu. Mutta sitten tarvii hiukan kuitata ja näyttää, että ihan kelpie se minäkin olen, enkä mikään peruspc, joten vauhdilla A:lle, sinnehän jäät alas maanmatonen huutelemaan. Sitten putkeen ja olis muka taas pitänyt sille A:lle kiivetä, vaikka just tuli sanomista siitä. Ja lopussa se typerys on niin onnessaan mun kepittämisestä, ettei näytä oikeeta päätä putkesta ja vielä jäätyy tajutessaan, että olen tulossa vauhdilla jalkoihin väärästä päästä putkea, mikä onneton tunari mulla onkaan ohjaajana. Mutta tajuaa se silti naurun/itkun keskeltä kiltisti palkita mut aina radan jälkeen, että, ehkä mä annan sille vielä mahdollisuuden. Jaksamista teille omien ihmistenne kanssa, olkaa kestävinänne niitä iloisesti, niin ne jaksaa kyyditä teitä moniin kivoihin juttuihin T. Kasku"