Ja jatkuu. Keskiviikkona ajettiin Pontivyyn kaupunkiin ja käytiin Rohanin linnassa. Melko kamalan näköiseksi olivat sen sisältä laittaneet. Siellä ilmeisesti pidettiin jotain näyttelyitä yms. kun sieltä löytyi luentosalinkin tapainen huone. Ulkopuolelta kuitenkin ihan kiva kivirakennelma.

Pontivyssä oli myös kanavia, joissa paikalliset koululaiset olivat porukalla melomassa. Opasteita oli melkoiseen kanoottireittiin, taitaa olla suosittuakin touhua siellä. Illalla ajettiin taas riiuulle ja nehän saivat ihan oikeesti jotain aikaiseksi tällä kertaa. Taidettiin olla tosi helpottuneita koko porukka. Se olikin hyvä syy tutustua hotellin englantilaiseen pubiin. Siellä ei tosin oltu kuultu mitään Irish coffeesta ja kahvin kanssa ilmeisesti olis pitänyt ottaa jotain muuta kuin kermalikööriä, mutta kiltisti toivat sitten moukalle asiakkaalle Bailaysin kahvin kera, eri astioista tietenkin.

Torstaina jatkui linnakierros, tällä kertaa ajettiin etelään Vannesiin ja käytiin Château de Susciniossa. Nyt päästiin nauttimaan kunnollisesta linnasta, vallihautoineen kaikkineen. Ja juuri sopivasti oli entisöity paikkoja, näytteillä oli aikakauteen liittyviä asioita, eikä nykytaidetta kuten Rohanissa. Osa linnasta oli edelleen "löytö"asussa, tarkoitus oli korjata kaikki, mutta minusta olisi hienoa jättää jotain karua ja hiukan aavemaistakin ihmisten nähtäväksi.

Sitten ajettiin katsomaan Atlantin aaltoja. Mahtaako johtua siitä, että asuu itse rannikolla, mutta on se vaan niin upeeta aina nähdä ulappaa. Ja täällä ei tosiaankaan ole mitään edessä, pelkkää ulappaa, siitä se alkaa, heti rannasta.

Ajettiin sitten paikalliseen akvaarioon ja jouduttiin taas vaihteeksi odottelemaan jonkun aikaa sen aukeamista. Jotenkin hassua, että vielä on yhteiskunta, jossa kaikki tuntuvat syövän klo 12-14 ja vasta sen jälkeen elämä taas jatkuu. Akvaario oli sellainen kuin akvaario yleensä on. Melko pienet tilat monella otuksella kylläkin oli. Ehdittiin ajella hetkeksi hotellille lepäämään, hiukan alkoi reissuväsy iskeä. Ja sitten taas miehelään. Nopeita olivat koirut tällä kertaa ja päästiin "kotiin" toipumaan raskaasta päivästä. Käytiin lenkillä jokirannassa ja syömässä ja sitten nukkumaan. Loma minun makuuni, päivä ohjelmaa täynnä ja ajoissa sänkyyn.

Murattia, ihan joku puolella. Puissa, kivien päällä, maassa, viihtyy ilmeisen hyvin Ranskassa. Ja mä en meinaa kotona saada sitä millään pysymään hengissä.

Perjantaina ajettiin pohjoiseen Roscoffiin katselemaan Atlantin aaltoja siellä suunnassa. Matkan varrelta pongattiin joku nähtävyys, joka osoittautui koskimelontapaikaksi. Nää siis tosiaan tykkää kanooteista. Ja pyöräilystä, mikä tuli useampaan kertaan todettua.

Matka oli melko pitkän tuntuinen, onneksi ihan yllättäen maisemat päättivät muuttua melkoisesti. Löydettiin joku ylänköalue, oikein korvissa tuntui, kun oltiin niin korkealla, kyltissä kyllä luki jotain 320 metriä, mutta ihan oikeesti, kyllä tuntui korvissa. Rämmittiin siellä sitten pikkulenkki ruusujen ja muiden piikkisten kasvien seassa, päätähti piti ottaa välillä kantoon, ettei vaan pikkutassuihin tule pipi. Kummasti sitä myös muutamassa päivässä unohtaa, että ollaan jossain, missä yleensä pelkäisin olevan kaikenlaista epäilyttävää, kuten tappajahämähäkkejä.

Päästiin lopulta rannikolle, käytiin jossain majakantapaisessa, vai oliko sekin joku kirkko, nähtiin paljon veneitä rannalla laskuveden jäljiltä (ja illalla nähtiin hiukan vielä enemmän kaikkea kamalaa tv:stä, kun Japanin tsunami vyöryi meidänkin pieneen huoneeseen) ja silta, joka johti mereen. Täältä pääsi myös lautalla Englantiin ja briteille oli tarjolla viini- ja olutkauppoja sekä kylttejä, joissa kehotettiin pysymään oikealla puolella tietä. Kiva yhdistelmä: alkoholiturismi ja eripuoleinen liikenne.

Sitten ajettiin pienellä kiireelle viimeisen kerran Indyä moikkaamaan. Ja onnistuneen kohtaamisen kunniaksi syömään Loudeacin "Amarilloon", Buffalo Grillin. Puolikkaan broiskun ja parin juustakakkuviipaleen jälkeen, kierien hotelliin nukkumaan, kyllä väsytti, taas.