Tulihan se sieltä, vaikka viimeiseen kisaan asti pitikin odottaa. Klagistelut sujuivat tänä vuonna normaalia kylmemmissä olosuhteissa, mikä taisi koirille olla ihan kiva juttu, sunnuntain lämpötila n. 15 astetta. Itikoita oli taas enemmän kuin etelänihminen oli tottunut ja Kaskunkin maha oli saanut hieman osumaa mäkäräisistä, toisilla on vissiin suojakarvoitus kohdallaan, kun ei niillä näkynyt mitään.

Koska videoita ei ole, enkä taaskaan muistanut ottaa kuvaa tai edes alkeellisesti luonnostella paperille, ei paljon ole iloa käydä mitään kovin tarkasti läpi, kun ei kunnolla ratoja toisistaan muista. Täten pikakelauksella: perjantain iltakisa selvitettiin rimavitosella, lauantaina vitonen puomin ylösmenosta (tää harmittaa, koska pystyn nämä estämään, jos vaan keskityn), lauantain toka ja sunnuntain eka hyllyt molemmista väärän ohjaustavan valinnan takia, toisessa taisin vielä ihan itse törmätä esteeseen ja sunnuntain hyppyrata, 0 ja 8. sija.

Radat oli, ei nyt ehkä vaikeimmasta päästä, mutta eivät helppojakaan. Nopeille koirille ohjausten piti olla just kohdallaan, paljon ei jäänyt tilaa korjailuille. Meille tuli kotiläksyksi nopeat päällejuoksut, sellaiset, joissa koira tulee sataa putkesta ja sitten pitäiskin työntää se hypyn taakse ja itse edetä jo seuraavalle ja mielellään tehdä vielä persjättö heti päällejuoksun jälkeen. Ei vaan onnistu mun ajoituksella. Toinen hylyistä tämän seurauksena ja sitten en enää uskaltanut edes kokeilla ja sitä olis tarvinnut useammassakin kohdassa. Mutta kaikki kepit aivan loistavia ja kontaktitkin muistin vaatia melko hyvin. Parasta kuitenkin oli, etten luovuttanut valmiiksi yhdellekään radalla, rohkeasti vaan tekemään se mitä oli päätetty, eikä yksikään rata ollut mikään täysfiasko. Josko nyt vihdoin olisi niistä päästy lopullisesti?

Kasku on nyt sitten leireillyt muutaman kerran ja se on varsin helppo reissukoira. Olen nukkunut teltassa Kompan kanssa ja toiset ovat olleet autossa ihan kiltin kuuloisesti. Nyt toisena yönä Kokkolassa otin Ansankin telttaan, kun oli yllättävän kylmä, enkä halunnut sen palelevan auton lattialla (Bondi ja Kasku ovat valinneet lämpöisemmät paikat). Me kolme oltais vielä seiskalta jatkettu unia, mutta autosta oli jo puolisen tuntia kuulunut outoa jytinää ja mun oli sitten pakko nousta katsomaan, ettei Kasku syö autoa tai Bondia. Ansalla taitaa olla erittäin hyvä, rauhoittava vaikutus pentuun, ei se Ansan läsnäollessa hillu pitkin autoa. Ja Kompa on sitten taas ihan oma tapauksensa. Miten kotona lähes joka aamu 4-6 aikaan heräävä ja ulos haluava otus voi nukkua noin hyvin teltassa? Sillä ei ollut yhtenäkään aamuna tai koko yönä mikään tarve lähteä mihinkään. Taisi pari kertaa kylkeään kääntää ja taas jatkoi uniaan. Pitäiskös kokeilla kotonakin olla yö teltassa?