Olipas kaunis ilma tänään. Käytiin normaalia pidempi vessalenkki kun ei ole illemmalla mitään menoa. Harmittaa kun olen tullut niin laiskaksi etten viitsi päästää Bondia vapaaksi lähimetsässä, eihän se mihinkään karkuun lähde, mutta ei kyllä pidä oikein yhteyttäkään ja koko ajan saa olla komentamassa sitä pysymään lähellä. Ja jos joku tulee vastaan, se reagoi hirmu hitaasti luoksetulokäskyihin, heikkohermoisempi marjastaja jo pelästyy, jollei koiraa, niin ainakin emännän kohoavaa kutsuhuutoa. Ansa on niin ihanan helppo, se pyörii tossa ympärillä tai jos juoksee välillä kauemmas on aina kuulolla ja tulee nopeasti takaisin. Voi kun jälkikasvukin olisi samanlainen, useamman kiinniolevan koiran kanssa on jo aika hankalaa kulkea metsässä. Remmilenkityskin on oikeastaan ratkaisematta, en mä kolmen kanssa uskalla pitkään aikaan liikkua ison tien laitaa, vaikka noi kaksi onkin jo melko luotettavia reunassapysyjiä. Tai sitten tytöt saavat ulkoilla vaan omalla pihalla, ei Ansa ainakaan erityisesti kaipaa tienvarsitarpomista, Bondi taas on koivet viimeiseen asti ristissä, jossei pääse pois omalta tontilta.

Toko

Ansalle lupasin eilen, että tänään tehdään jotain ja tosi innokas se olikin. Seuraaminen loistavaa, välillä huomasin taas palkkaavani irti, mutta muuten opin mielestäni ihan kivasti kulkemaan rytmissä neliötä molempiin suuntiin. Ja Ansalla siis mahtava halu tehdä töitä. Vasemmalle kääntyessä täytyy kyllä alkaa kiinnittää huomiota sen yliohjautuvuuteen. Luoksetulokin vauhdilla, ennakointiongelmasta ei enää tietoakaan, nyt vaan jätetään tässä yhteydessä kaikki pysäytykset pois (ne se kyllä osaa kun joku idiootti tuli opettaneeksi ne sille jo ennen luoksetuloa ja ihmetteli sitten mikä on kun ei koira halua tulla tykö). Tätä innokkuutta käytin nyt myös tunnarikapulan hakuun, siis ihan vaan sen oman piilotetun, kun Ansalla on hiukan starttiongelmia liikkeen alussa. Mutta nyt lähti heti käskyn saatuaan ja palauttikin vielä innokkaasti oikeaan paikkaan. Eikä halunnut poistua paikalta liikkeen jälkeen, hienoa. Lopuksi oli vielä ihan pakko kokeilla kaukoja, vaikka varoitusvalot välkkyivätkin mielessä. Otin istu-seisoa (eihän odottavaa mammaa nyt sovi pyytää mahaansa laittamaan maahan) Vaikeaa on, jo kolmen askeleen päästä hyppää eteenpäin ylösnoustessa. Mutta positiivista kyllä kesti mun korjaukset ja kunhan pysyn lähellä, pompauttaa nätisti takajalat taakse. Ja kaikki tämä siis ULKONA! On se sitten ihanan ailahteleva narttu, pitäiskö sittenkin harkita uroksen ottamista...