Nyt on energiaa! Sain vihdoin kannettua koirakamat ja koiratouhuissa käyttämäni vaatteet ja jalkineet pesuhuoneeseen, pysyvään säilytykseen. Ainakin kuusi vuotta olen kironnut tossuja, saappaita ja remmejä tulvivaa pikkuruista tuulikaappia etuoven takana, koko kämpän kastellen vaeltanut pesuhuoneeseen märkien vaatteiden ja koirien kanssa ja koittanut sieltä sitten sohvautua lumipaakkuja väistellen. Nyt me kotiudutaan reissuista suoraan koirahuoneeseen ja siitä pesuhuoneeseen, joka on siis iso, ja lattialämmitys kuivattaa kaiken, myös yhden paakkuuntuvan kultsun. Aina niin reipas palveluskoirani Ansa toimittaa mulle reinot, jostain mihin olen ne taas jättänyt ja muu kämppä pysyy ihanan kuivana ja puhtaana. Ja koirien ruokapalvelut siirtyivät saunaan, siitä näppärästi vedet päälle suihkun hanasta ja tarjolle, ei enää likaisia (siis joku kuulema ihan oikeesti pesee ruokakupit ja jopa vesikupit päivittäin, minä en) kippoja tiskipöydällä, hieman hienoa. Tuli sillekin hukkatilalle jotain käyttöä, kun minä en sauno. Sielläkin oli talon rakentaja säästänyt, ei ollut lattialämpöä sinne asti vedetty, mikä tietysti on ruokasäkkien säilyttämisen kannalta oikein kiva juttu.

Agilityvuosi päätettiin omissa kisoissa hyppyratanollaan, edes jotain kivaa. Vaikka eihän se mikään kaunis rata ollut, nopea kylläkin. Ohjaaja meinasi törmätä esteeseen, kun ei ihan ollut kartalla, mutta onneksi on koira joka ei pysähdy, vaikka ohjaaja niin tekee, vaan suorittaa sen esteen ja sitä seuraavan ihan sujuvasti, kaartaa sitten takaisinpäin ja hypää eteen tulevat esteet, jotka tällä kertaa pitikin hypätä ja taas mentiin. Vuoden prosentteja laskiessani totesin, että jos nolla-% on 9 ja hyl-% 68, edistystä on tapahtunut. Viime vuonna vastaavat tais olla 7 ja 70, mä olen niin etevä agilitaaja. Tällä vauhdilla jopa minä olen hengetön ennen kuin nuo luvut näyttävät siltä miltä pitäisi:) Totesin myös kisoissa. että palkan paikalla on väliä, vaikkei Ansa mun mielestä palkan vuoksi radalla juoksekaan. Jätin ekalle radalle lähtiessäni patukan häkille, kun se oli ihan siinä maalin lähellä seinän vieressä. Ansa tietysti maaliin tullessaan tuo mulle ensin remmin ja säntää sitten sille patukalle suorinta tietä, mikä sattui kulkemaan aidan vieressä kisaa seuranneen tuomarinakin toimivan ohjaajan sakemannin jalkojen välistä. Ja tietä raivattiin tietysti asiaankuuluvin hampaiden kalisteluin, tiedättehän, miten valkoiset terävät iskee tulta, kun jotain ei-niin-toivottua seisoo edessä. Ei ehtinyt sakemanni onneksi tajuta mikä siihen iski ja sitten kelpie olikin jo syvällä häkin sisällä. Eikä sentään tullut penaltia mullekaan, vaikka hirmu aggressiivinen koira mulla onkin. Seuraavilla radoilla vein taas ihan kiltisti patukan maalista suoraan eteenpäin, kun siihen on toiset ohjaajatkin paremmin valmistautuneita ja pitävät tilaa vapaana.

Sain vihdoin ostettua Ansalle Dogmazen. Ajattelin, että se vielä puree mua kiukussaan, kun se suhtautuu ruokaan hieman tosissaan, mutta sepä onkin aika innostunut uudesta ruokakupistaan. Bondi tietysti haluais myös, olis pitänyt sillekin semmonen hommata, mutta voihan totakin vuorotella. Melkoinen miinakenttä täällä kuitenkin on, kun ruokkii noi muuten kuin normikupeista. Annoin eilen ruoan Ansalle pallosta ja Bondille ton mazen, niin eihän Kompaa voinut päästää sinne sekaan kävelemään, kun molemmat kävi kuumina omista jutuistaan. Kompa ei jaksa touhuta mazen kanssa, jätin sille päiväksi ruokaa siihen, mutta ei se viitsi edes yrittää, vaikka melko kiinnostunut sapuskasta nykyisin onkin.

Mä uskaltauduin pitkästä aikaa kunnon metsälenkille kaikkien otusten kanssa ja ihan hyvin meni. Kompa pysyi kivasti mukana, eikä Ansa yrittänyt juosta sitä hukkaan. Itseasiassa Ansa on alkanut pihallakin enemmän kutsua Kompaa juoksemaan kanssaan, ehkä niiden välit alkaa rentoutua, kun eivät ole pitkään aikaan olleet toistensa kimpussa. Kompan ajattelin sterkata joskus helmi-maaliskuussa, jos sekin sitten tasottaisi Kompan syttymisherkkyyttä, vaikka Ansahan ne tappelut aina aloittaakin. Ja onhan niissä mullakin suuri osuus. Onneksi mä taidan olla oppivaisempi laumapsykologiassa kuin agilityssa.