Eilen käytiin taas uimassa, tällä kertaa Ansa joutui jäämään autoon, kun seurakoirat siirtyivät allasosastolle. Onneksi on hyvät tilat, niin Kompankin kanssa pärjää ihan hyvin. Sen suihkuttaminen ennen uimista on kyllä hiukan haasteellista, kun on tainnut sen treenaaminen jäädä vähiin. Kelpieitähän ei tarvitse pestä koskaan. Nyt päästiin altaallakin heti vauhtiin, kun noutaja on aina noutaja. Ei sen ihmeellisempiä kuvioita ja pitkän kaavan neuvotteluja veteen menemisessä, hiukan rohkaisua tosin Bondikin tarvitsi, ei se  nyt ihan niin ennakkoluuloton sentään ole:) Olin varustautunut uittamaan sitä remmissä, kun se on hiukan laiska, mutta eipä tarvinnut muuta kuin heitellä leluja niin noutaja toimi. Vielä kun nosti Kompan joka kerta pallon heiton jälkeen veteen, molemmat uivat saman lenkin. Aika paljon enemmän tällä kertaa siirtyi vettä pois altaasta, miksiköhän? Ja miksiköhän meidän vuoron jälkeen piti laittaa suodatin erikseen päälle:) Kuinkahan kauan kestää, että tulee karvakoirille pääsykielto. Ja Bondiakin kampasin kolmena iltana ennen, mutta irtokarva on tolla koiralla ehtymätön luonnonvara.

Ja kuulkaas, nythän on niin, että mulla alkaa olla mitta erittäin täynnä nykyistä työpaikkaa. eikä pelkästään mitta, vaan myös pumppu, kun lisälyöntien määrä on sellainen, jotta, ehkä mahdollisesti, ens viikolla taidan laittaa lopun sille touhulle, kääntää uuden lehden elämässä jne. Mitä sitten tapahtuu, ei aavistustakaan, mutta ainakin luulen, että tekemisenpuutteesta ei tarvitse lähitulevaisuudessa murehtia ja eiköhän sitä voi harrastaa hiukan halvemmallakin. Lumen potkiminenkin on ihan ilmaista.