Ehkä on hiukan aikaista vaipua epätoivoon, mutta pakko on nyt todeta, että halleluja ja amen jos tämä otus joskus oppii tulemaan kutsuttaessa luokse. Yritän kuitenkin vielä olla toiveikas, se edes sisällä joskus huomaa läsnäoloni ja hiukan on edistytty pikkujuttujen opettelussa, mutta ulkona olen sille täysin ilmaa. Vaikka me oltaisiin pihalla ihan kahdestaan, kaikki muu kiinnostaa ja yksin voi hyvin vaeltaa pitkin lähimetsää. Edes kymmenen asteen pakkanen ei mitenkään tee ulkoilua epämieluisaksi, helppo pentu, sen kun heittää pihalle ja ottaa joskus sisälle kun se on omasta mielestään tarpeeksi ulkoillut. Enää sitä ei oikein saa juoksemalla kiinnikään, menee tietysti ihan pelleilyksi. Mutta joo siis huomaahan se mut ulkonakin - juoksee karkuun ettei ikävä täti-ihminen vaan puutu pikku pirttihirmualun tekemisiin .

Nyt siis pitäisi laittaa se aina narun jatkoksi tai aidata pieni virikkeetön alue, jossa voidaan hoitaa nopeat pissakäynnit vapaana. Ja yrittää leikittää sitä myös pihalla, mutta hiukan tämä kylmyys ja pimeys ilmeisesti hankaloittaa omaa motivaatiota näissä koulutusjutuissa.

Mutta jottei nyt ihan synkkyyteen vaivuta, sunnuntain koulutuksen jälkeen muutama ihminen jäi nami/lässytysrinkiin ja Kompa ei mielestäni yhtään arastellut ketään. Söi juustoa ja antoi ihan silitellä, mutta ehkä oli hieman välinpitämätön, varikset kiinnosti enemmän. Tämä ei mua haittaa yhtään, ei tarttekaan olla ihmisten perään, kunhan antaa koskea. Remmilenkit sujuvat hyvin koko porukalla, en taida tässä vaiheessa tämän kummemmin remmikävelemistä opetellakaan, onhan noi toisetkin oppineet jotenkin remmissä liikkumaan ilman erityishuomiota. Autojen ohimenoon Kompa suhtautuu kohtuu hyvin, pysähtyy vielä katsomaan, mutta on jo selvästi tottunut niihin. Asutaan siis ihan tien vieressä ja kävelläänkin päivittäin tienlaitaa.Nyt koitan vaan keskittyä kaikessa tekemisessä siihen, että Kompa ottaa kontaktin minuun ennenkuin mitään kivaa tapahtuu. On vaan kärsivällisyys suurella koetuksella tämän ADHD-tapauksen kanssa. Ei Ansa vaan tollanen ollut, vai oliko? Ei mitään muistikuvaa.

Äiskän komennus tehoaa vielä jotenkin. Mutta kyllä pimu jatkuvasti kerjää kunnon selkäsaunaa.

Yritin ottaa rentoa tekemiskuvaa koko porukasta, mutta joku ei vaan pysty olemaan normaali kun selvästi jotain on tekeillä. Ansalle on muodostunut muutamia neuroottisia tapoja, ulkona ollessa se joko makaa portin edessä tärisemässä kun ehkä pääsee lenkille ja jos ei pääse niin sitten maataan naapurin aidan vieressä tärisemässä kun ehkä ne tulee ulos. Ja Kompasta pitäisi sitten tulla ihan normaali .