Tässä on laumamme uusi jäsen, hurja lohikäärme Kauhee Smok, mutta ihan vaan Kasku tutuille, emännälle tällä hetkellä useimmiten Kas-Kas.




Kasku on voimakastahtoinen pieni tyttö, joka ilmoittaa tahtonsa äänellä. Äänilajisto on melko laaja ja olen jo oppinut erottamaan pienen vitinän-ulinan, jota se pitää kun on hiukan uninen, muttei kuitenkaan haluaisi nukkua tai ainakaan nukkua yksin siitä hirveästä komennuskarjunnasta, jota se yrittää käyttää kertomaan ettei todellakaan halua nukkua, eikä ainakaan yksin. Edellisen loppumiseen riittää kärsivällisyys, jälkimmäinen vaatii emännän asiaan puuttumista lähinnä murahtamalla, mutta se on ainakin vielä muuttanut karjumisen itsekseen laantuvaksi vitinäksi. Nyt siis pääasia on saada rauha taloon, ainakin öisin, mutta on se jo tehnyt oikeaoppisen noudonkin, sylistä haettiin poispäin vieretetty pieni muovipullo hyvällä koko suun otteella ja palautus takaisin syliin, ihana tapaus:)

Tutustumista metallinoutoesineeseen



Prinsessalla on pehmeä peti




Lauman muiden jäsenien mielipide on, ettei neljättä pyörää kaivata. Bondi esittää ylhäistä herraa, vaikka kerran ilmeisesti puoli vahingossa tuli sieltä  leikkiinkutsukin jo. Sen verran raju on vielä kultsun leikinaloitus, että Kasku päätti siirtyä hiukan kauemmas. Bondin ainakin uskaltaa päästää pennun kanssa oleskelemaan, koska se osaa hillitä voimankäytön ihan vaan kumeaan yhteen haukahdukseen ja pentu on samatien selällään mielistelemässä.

Ansa muuttui sisällä näkymättömäksi, vaikka eihän se muutenkaan jaloissa ole koskaan pyörinyt. Se sietää Kaskua, ulkona se pääsee hyvin karkuun, mutta sisällä en kauaa anna niiden seurustella, koska Kasku ei tunnu ottavan hampaiden näyttöäkään tosissaan ja en halua tietää mitä sen varoituksen jälkeen tapahtuu. Isänsä tyttö tämä Ansa, ihan Pinkon ilme silmissä, kun kamala ipana ei tajua ottaa etäisyyttä. Kasku on tosi reipas ja vilkas tapaus, hiukan säikähdin, kun sisälle tultaessa se juoksi suoraan Ansan häkkiin tämän perässä. Onneksi on jo selkärangassa miten Ansan kanssa toimitaan, enkä alkanut tunkemaan vielä itseänikin sinne ahtauteen. Ansa tuli kutsusta ulos, varmaan helpottuneena, kun ei tarvinnut itse ratkaista tunkeilijaongelmaa. Että ei se ihan salamana ole pentua kurittamassa, mutta häkin nostin heti korkeammalle, nyt Kasku ei sinne ainakaan heti ole tunkemassa uudestaan.

Kompa sai heti pennun huomattuaan hirveän raivarin, ihan odotettavissa ollut reaktio, kun tiedän miten se suhtautuu vieraisiin koiriin, varsinkin sisätiloissa. Aika nopeasti sain ne kuitenkin jo kuonotusten syömään nameja kädestäni, portin kalterit välissä, tottakai. Tänään olen saanut olla tosi ylpeä puoliaivoisesta, kun se näin nopeasti on tottunut Kaskun ääniin eikä reagoi enää niihin, eikä meidän pikapissatusreissuihinkaan. Onhan tässä melkoinen työmaa edessä, jos niitä voi koskaan päästää yhteen, mutta tällä mennään nyt, eikä ihan mahdottomalta tunnu.

Nyt on hyvä tunne, kun on saanut isommat kunnolla lenkitettyä ja Kaskukin meni ihan itse jatkamaan uniaan, eikä alkanut huutaa, kun poistuin keittiöstä. Lisää juttua tulee taas, kun maltan käyttää jonkun rauhallisen hetken koneen vieressä istuen.