Ansa aloitti vihdoinkin juoksun, ihanaa ettei tartte lähteä perjantaina Hesaan kisoihin, ihan liikaa osallistujia. Samapa tuo vaikka lahjakortti vanhenisikin. Agilitysta on ikävästi hohto vähentynyt kolmosiin siirtymisen myötä. Sikäli tylsää, ettei mulla oikein ole muutakaan tekemistä. Pakko kai on vaikka väkisin kesällä lähteä kisareissuille vaikkei se enää niin kivalta tunnukaan, plääh.

Mutta nyt koitan keskittyä tokoiluun. Ansa ei vaan ole paras mahdollinen tokokoira, tai mä en siis osaa sitä opettaa. Olin Maijan ja Tainan kanssa Myllyn parkkihallissa treenaamassa ja ekalla kertaa lähinnä halusin nähdä tekeekö se vieraassa paikassa mitään niitä juttuja, jotka kotipihalla sentään jotenkin onnistuvat.

- aluksi ruutuun lähetys. Maija oli vienyt alustan sinne Ansan näkemättä, joten tilanne tuli sille ihan kylmiltään, halusin nähdä ymmärtääkö se ollenkaan vihjesanasta mitä aletaan tehdä.  Mielestäni se kyllä katsoi eteensä kun käveltiin lähetyspaikalle, mutta lähetyksen jälkeen se alkoi siksak-etsinnän ja päätyi näin ruutuun. Sinänsä melko turhauttavaa, kun kuitenkin aika monta toistoa tätä on tehty, mutta tietysti niin että se on nähnyt mihin olen alustan laittanut. Eli eipä yritetä oikaista, seuraavalla kerralla vien kiltisti alusen itse ruutuun. Toisaalta aloin miettiä, että pitäisikö tollasen liikaa ajattelevan koiran kanssa luopua koko alustasta ja opettaa se vaan juoksemaan suoraan eteen kunnes toisin käsketään.

- hyppynouto oli kotitasoa. Hiukan varovainen ja luovutus tietysti huono, kun sitä ei olla taas kunnolla kertailtu. Mutta tämän Ansa sentään tuntuu osaavan. Seuraavaksi täytyy koittaa lelulla ensin hiukan innostaa enemmän ja tietysti tehdä pitotreeniä, niin tulee siltäkin osalta varmemmaksi koko liike.

- kaukot yllättävän hienot, otin vain 4:stä askeleesta ja taisin liian nopeasti käskyttääkin. Mutta silti meni melkeinpä paremmin kuin kotona. Nyt pitäisi sitten varovasti alkaa pidentää matkaa, ottaa useampi vaihto kerralla ja pidentää vaihtoväliä. Mutta ei sitten näitä kaikkia samalla kertaa!

- Tunnarinkin olin päättänyt kokeilla nähdäkseni missä tämän surkeuden kanssa mennään. Ansa yllätti ja toi nätisti oman, siis laudan kanssa tehtiin, en mä ilman aio tehdä vielä pitkään aikaan. Mutta ei koskenut vääriin, lähti ihan pienen epäröinnin jälkeen hommiin, vaikka Maija oli vienyt palikan ja palautti pysähtymättä vaikka muistin juuri ja juuri palkata vasta kun se oli sivulla - tai taisi se saada vahvisteen jo mun melkein liian aikaisesta kehusta. Kamalan vaikea muistaa antaa sen tehdä päätös loppuun asti.

Yleisesti meillähän on isoin ongelma Ansan haluttomuus olla mun lähellä töitä tehdessä. Tarttee seuraavaksi pitää se nameilla koko ajan vieressä ja ottaa treenit kokonaisuutena, koira käskyn alla loppupalkkaan asti. Vaatii vaan melkoista suunnittelua, että onnistuu.

Kompakin pääsi tekemään luoksepäästävyyttä. Joo, kyllä se päästää luokseen, ei ongelmaa. Mutta mitään muuta sen kanssa ei sitten voikaan tehdä, yhtään se ei keskity ja multa menee hermo sen kanssa heti. Ollaan me varsinainen pari. Menin ilmoittamaan sen Kaisan tokoalkeisiinkin, ihan varmaan vaan vanhasta tottumuksesta, kyllähän puolivuotiaan kanssa jo täytyy jotain treenata, mutta nyt mulle tuli kamala paniikki, kun eihän se osaa edes istua! "Opi opettamaan liikkeet alusta asti oikein" tai jotain sellaista siinä kurssiesittelyssä luki. Joo, tosiaan alusta me sitten kaikkea opetellaankin. Voipi olla että Kompa heitetään ekan tunnin jälkeen takaisin pentukurssille. Vaikka eihän se noilla kursseilla mitään opi, jollei sen ohjaaja jaksa sen kanssa mitään kotona tehdä.