Eilen oli pitkästä aikaa agitreenit, tai siis pääsin menemään sinne ja kivaa oli. Turhan lämmin vaan meille kummallekin, Ansa näytti aika huonokuntoiselta, teki kyllä ihan intsinä, mutta kun toistojen välissä jäin kouluttajan kanssa höpisemään heitti itsensä A:n alle maate. Hyvin kulki treeni, mutta edelleenkin innostun tekemään liian monta estettä ilman, että otan koiran välillä patukkaan kiinni. Ansallehan on hyvin vieras ajatus tulla lähelleni kesken hommien.

Kompsis ylitti taas mun odotukseni. Meinasin jättää ne Bondin kanssa kotiin, mutta jotenkin vaan tökkii, että ne on ollut jo päivän ilman toimintaa ja sitten taas lähemmäs kolme tuntia illalla, vaikkakin tarhassa, ei käy. Äkkiä vaan joku kompostikehikkoviritelmä autoon ja pentu sinne. Ja sehän siis ihan oikeesti pysyi siellä. Hiukan oli kaltereita purtu mutkalle, mutta ehkä se nyt alkaa rauhoittua. Välillä otin sen kanssa hiukan puomin alastuloa ja muutaman hypyn, enemmän keskityttiin taas pöhisemättä kulkemiseen --> vesipäähän siitä taas tuli, mutta kyettiin jo jonkun aikaa katselemaan toisten treeniä, ilman häirikköleimaa.

Noista meidän remmilenkeistä vielä sen verran, että mua välillä ihan hävettää kävellä, kun se on nyt helposti sellaista mallia "koirakuiskaaja", eli vanhat ja viisaat köpöttää hiukan mun takana apaattisina, ettei vaan tule sanomista. Ja se on mun mielestä ihan hirveen näköistä, ihan kuin yrittäisin päteä ja natseilla jatkuvasti.  No, ehkä näkymää hiukan pehmentää keulassa sikaileva pentu. En kyllä tiedä miten sen saisi pysymään tietyllä tuulella selän takana ja kun yritän, on näky varmaan hieman hassu. Koittakaa kävellä kävelytietä kaupungissa ja taklata ohi pyrkivää pentua joka askeleella oikealta ja vasemmalta, joskus jalkojen välistä. Ja nyt on myös nähty jotain sellaista, mitä en ikinä olisi kuvitellut tekeväni. Olen taluttanut koiraa, jonka mahan ympäri on kiedottu talutin, tiedätte varmaan tyylin. Jostain syystä olen saanut päähäni, että se on ihan hirveetä koiran kiduttamista. Päätin sitten kuitenkin kokeilla, kun ei Bondin nuoruusvuosien kuonopantakaan ollut sopiva (se oli, ihme kyllä, noinkin isoon päähän liian iso). Ja täytyy myöntää, että tekniikka toimi. Ei ole pentu niin nätisti kertaakaan ennen kävellyt. Taidan nyt välillä kulkea niin, ainakin täällä ei-ihmisten ilmoilla, mutta hiukan silti hirvittää, jos se saa jonkun suolet ulos pullistavan hepulikohtauksen.