Eilen tehtiin kohtuullisen raskas reissu Espooseen. Startti kotoa klo 5.00, jotta saatiin Bondi lääkäriin puol kasiksi ja sitten tyttöjen kanssa kuluttamaan aikaa Nuuksion metsiin. Kompa oli taas oma mahdoton itsensä ja mulla palo pinna sen kanssa miljoona kertaa, ilman sen ihmeellisempää tulosta. Ja Ansa oli tietysti myös oma tärisevä haavanlehti itsensä, onneksi ei ollut kamalasti ihmisiä liikkeellä, sen verran hävettävän näköistä menoa meillä välillä. Kompa hajotti kaikki varusteetkin, valjaat sentään pysyi ehjänä, että jonkinlaisen naruviritelmän kanssa sain sen sidottua kiinni. Ja loppujen lopuksi paras hallintaväline, miksiköhän en sitä heti hoksannut, oli kuivunut männynoksa. Sillä kun veteli kuonoon, niin hienosti pysyi tyttö selän takana, ainakin melkein. Ja Ansaa sai siis vetää perässä vähän väliä, ihan hirveetä kun huudetaan ja hakataan, ajattelin jo, että se luhistuu kokonaan ja saan kantaa sen autolle. Kummasti se kuitenkin aina kokosi itsensä, kun pääsi välillä uimaan. Mutta kaikesta tästä huolimatta oli meillä mukaviakin hetkiä, hienoa vanhaa metsää, kallioita ja soita, ihan kiva reissu.

1282661574_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1282661873_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hillittyä portaissa kulkemista ja vähemmän hillittyä pitkospuukiilailua.

1282661897_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1282661913_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Välillä rentouduttiin suolammella ja ongittiin Kompa turpeen seasta, pieni virhearviointi hypyn laskeutumispaikan kanssa. Hiukan kyllä säikähdin, että se uppoo kokonaan, mutta ei sentään, kummallakaan kerrallaKieli ulkona.

1282661949_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1282661933_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja vartiointi toimii jatkuvasti molempiin suuntiin. Miksiköhän ne aina katsovatkin eri suuntiin?

1282662003_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1282661977_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ei pelkästään neliveto, vaan aito K8 keulassa!                 Ansaa ahdistaa, elämä on kovin vaikeaa aina välillä.

Kuusi tuntia saatiin vierähtämään metsälenkillä, sitten tunnin päivätorkut autossa. Tytöistä ei enää tässä vaiheessa ollut mitään murhetta, Kompakin tuli ihan liki kainaloon nukkumaan. Hiukan omatunto soimasi, olinhan huutanut ja mätkinyt sitä oksalla melkoisesti ja silti se oli vaan niin kovin onnellisen oloinen pikkukelpie.

Lääkärikin soitteli jossain vaiheessa metsän keskelle ja kertoi leikkauksen menneen hyvin. Bondin saisi hakea kuuden maissa. Just, ja mä olin asennoitunut, että viimeistään neljältä päästään lähtemään kotia kohti. Mutta menihän se aika sitten loppujen lopuksi tosi nopeasti, kun kävi kaupassa hakemassa syötävää ja lueskeli vielä hiukan aikaa. Ja puol kuudelta Bondi olikin sitten jo sen verran jalkeilla, että luovuttivat sen mulle. Toivoin sen olevan vielä sen verran tokkurassa, että nukkuu nätisti kotimatkan, mutta autettuani sen autoon ja kiertäessäni kuskin paikalle, kuului takaa kamala kiljuminen ja sinnehän se idiootti oli jo koittanut hypätä, sängyn päälle. Säikähdin tosi paljon ja kiirehdin auttamaan sen takaisin lattialle makaamaan. Sitten vaan valjaat koiralle ja hihnalla kiinni, mutta ei se kyllä enää edes yrittänyt liikahtaa. Kesken matkaa aloin jo pohtia onkohan se edes hengissä. Kotiin päästiin lähempänä kahdeksaa ja olin yllättynyt miten hyvin Bondi liikkui. Olin jotenkin ajatellut, että sitä olisi joutunut enemmän auttamaan, mutta lähes normaalisti se sisälle käveli ja asettui patjalle nukkumaan. Yöllä käytiin kerran ulkona ja sitten taas nukuttiin. Kompakin armahti mut ja nukkui kellonsoittoon asti, jotain hyötyä vetokoiraharrastuksestakin siis onNauru.

Tänään Bondi on jo kovasti ollut menossa lenkille, eli huomenna täytyy kyllä jo koittaa keksiä sille jotain aivojumppaa. Kovin on erilaisia kuntoutusohjeita eri lääkäreillä: varasin alustavasti ajan fyssarilta tämän viikon perjantaiksi, kun Tanja sanoi, että Aistista tulleet ovat aloittaneet kolme päivää leikkauksen jälkeen. Meille määrättiin kuitenkin kaksi viikkoa rauhallista hihnaulkoilua vain tarpeille ja tikkien poiston jälkeen, kolmen viikon päästä, voi alkaa kuntouttaa! No, ehkä mennään kuitenkin jo hiukan aiemmin. Mutta ainakin tällä hetkellä tilanne vaikuttaa paljon paremmalta kuin olin odottanut, mutta katsotaan, miten käy kun kipulaastarin vaikutus alkaa loppua. Kastraation jälkeen Bondi oli meinaan paljon kipeämpi, lieneekö sitten leikkausaluekin arempi.