Syvään huokaisten jätin torstaiaamuna seurakoirat tarhaan koko pitkäksi päiväksi ja ajoin töiden kautta Somerolle Ansan kanssa. Typerät paimennuskokeet, että piti niihin taas ilmoittautua. Lampaat tuntuivat yhtä vauhkoilta kuin viimeksikin, onneksi muutaman onnistuneenkin suorituksen näin ennen omaa vuoroa. Haussa veto oli mielestäni taas vahvasti vasemmalle ja tällä kertaa lähetinkin koiran sinne, josta tietysti seurauksena leikkaus. Joku juttu tossa pellossa on, kun muutama muukin koira taas tunki oikealle, kuten viime kerralla samalla pellolla. Ansa ehkä väistää yleisöä, oikealla puolella ei ole mitään. Sielläkin se tosin alkoi hypellä pystyyn, mahtoiko sitten alkaa tolppakoirat jännittää ja etsi muualta helpompaa kohdetta. Mä kuoppasin toiveet tuloksesta, kun "tiesin", ettei haussa leikkaamalla voi enää saada tarpeeksi pisteitä. Onneksi sentään päätin jatkaa kunnolla radan loppuun, oli hyvä aika pohtia asiaa, kun paimenkoirantapainen leikki mangustia puolessa välissä hakua. Vielä kehotus oikeaan, jos se kerran on kivampi juttu ja nätisti se sitten lopulta haki lauman (pisteet haku1/20, nosto 9/10 ja kuljetus ohjaajalle 15/20) . Tolpan kierto lähes hienosti ja kuljetukset lähes upeasti, poispäinajossa taas pääsivät hiukan kauas portin jälkeen, siitä hiukan pidempi kaarre. Mutta viimeinen suora täydellistä menoa (18/30). Sitten häkkiin kuin oppikirjasta, koira ensin väliin pitämään lampaat paikalla, portti auki, koira taakse ja sinnehän ne upposi kerrasta (10/10). Ulosajossa taisi hiukan näkyä treenaamattomuus, lampaat teki mitä pitikin, mutta paimen näytti enemmän tortunsyöntikisaan osallistujalta, suupielet paskaa tursuten (7/10). Mutta se oli siinä, tuli sentään rata ajettua, pisteet 60, joista hakupisteitä 25.

Kävin sitten uittamassa Ansan ja matkalla takaisin pellon laitaan tuli onnitteluja PPR1:stä. Naureskelin siinä vaivautuneesti, kun ei musta ollut yhtään hauskaa pelleillä vakavalla asialla. Mutta tosissaan ne olivat. Ja tuloksissa luki todellakin tuo tavoiteltu kirjainyhdistelmä. Oikein hävetti, kun eihän me nyt sitä oltu saatu, koirahan leikkasi haussa, ei tuomari voinut olla ihan puusilmä. Tai sitten se oli vaan vahingossa kirjoitettu siihen. Mä olin niin haaveillut, että kun me onnistutaan, niin sen tietäis itse jo häkillä, mutta nyt vaan odotti, että koska joku tulee sanomaan, että ähäkutti, ette sittenkään saaneet sitä. Pakkohan se oli sitten kuitenkin todeksi uskoa, kun tuomari antoi kisakortin käteen ja nuhteli leikkauksesta ja linjan vieressä kulkemisesta (se siitä täydellisestä viimeisestä suorasta). Ja koska noiden asioiden takia meni paljon pisteitä, meillä on nyt uusi tavoite, PAIM1, ei meinaa paljon tarvita siihen, me ollaan tehty parempiakin ratoja. Syyskuussa vielä kokeillaan ja sitten pitäis pohtia, tarttiskos ehkä myös treenata, vai jatketaanko ens kesänä samaan malliin pelkillä kisoilla.

Lauantaina käytiin myös pitkästä aikaa näyttelyssä kääntymässä, hienoa saada koira käyttöluokkaan. Ansa sai ERIn SAn kera, mutta siihen se sitten jäikin. Ei kuitenkaan haittaa, on sillä huonompiakin arvosteluja ollut, ehkä mennään taas lokakuussa, vaikka sisänäyttely ei taida oikein olla Ansan juttu senkään vertaa kuin tää ulkokentällä pyörähtäminen. Ens viikonloppuna palataan normaaliin ja käydään hyppelemässä esteitä, tyyli on vapaa, edelleen.