Tiina sattui olemaan paikalla kuvaamassa lauantain ratoja ja tässä todiste päivän paistamisesta risukasaankin eli onni on joskus puolellakin eli ollaan me kauniimpiakin ratoja tehty, mutta tulos on tällä kertaa oleellisempi. Hiukan jäi pohtimaan miten paljon aikaa olisi saanut pois ilman noita eiku-tilanteita.

Ja sitten toka rata, jossa hankala paikka pussin jälkeen: ysikymppinen pituudelle ja siitä keinun kautta hypyt juuri  erisuuntiin kuin me mennään videolla. Ja tosiaankin, siihenhän mä jään seisomaan keinun viereen, pohtimaan hyppäsiköhän se pituuden vinoon, ihan kuin tuomari ei sitä meille kertoisi? Muuten olen tosi tyytyväinen varsinkin tuohon keppienjälkeiseen tilanteeseen, uskallan heittää Ansan hypylle ja mennä itse varmistamaan putken oikeaa päätä, kun se on mulle aina vaan niin kovin hankala juttu.