Mistä tietää, että kultsulla on ollut antoisa metsälenkki? Mustanruskeasta alaosasta, vihreästä selästä ja korvista ja ympärilla pörräävistä kärpäsistä. Kun tällaisen metsien miehen taluttaa kotiin, toivoo tosiaan tuulen olevan suotuisa. Käytiin siis pitkällä aamulenkillä ja suureksi ilokseni Kompa käveli suurimman osan matkasta remmi lähes löysällä kiusaamatta Ansaa. Ja metsäosuudella kaikki viilettivät kallioita ylös ja alas tosi ketterästi, Bondikin selkänsä kanssa.

Eilen paimenessa tehtiin aluksi peruskuljetusta toiseen suuntaan ja poispäinajoa takaisin, koira liinassa avustajalla. Kompalle rauhallisesti kulkeminen on hankalaa, vaikka ilman lampaita se siihen jo pystyykin melko hyvin. Kunnioittaa kuitenkin edes hiukan keppiä, saanut sen verran usein pullosta päähänsä. Sitten päästiin pyörötarhaan juoksemaan vapaana ja alkoihan sieltä löytyä ainakin vasenta tosi kivasti, oikea tökkii enemmän. Ja kivasti Kompa niputtikin lampaat mulle ja Kaisalle. Eli toivoa vielä on. Ja olin oikeastaan tosi iloinen jo siitäkin, että vaikka se tarhan ulkopuolella pöhisee vähän kaikelle, tarhassa se kuitenkin pystyy keskittymään työn tekoon.

Olen nyt päättänyt ostaa Kompalle kunnon kokoisen häkin autoon, en jaksa enää stressata sen pysymistä aloillaan. Enkä myöskään osaa kuvitella että se kovinkaan äkkiä oppisi olemaan rauhassa. Että nyt luvan itseltäni saatuani, odotan innolla shoppailemaan pääsyä.

Hauskaa juhannusta kaikille, jotka sitä kunnolla viettävät! Mä vaan odotan, että kello tulis hiukan enemmän, että kehtais mennä nukkumaan. No, oltiinhan me mökillä monta tuntia, Kompakin joutui uimaan pariin kertaan. Nostin sen laiturilta mereen ja se ui ihan nätisti kunnes tassut otti pohjaan ja sitten se ei uskaltanut liikahtaakaan ilman, että sitä töni kohti rantaa. Ehkä se vielä joku kerta tajuaa, että sillä on kävelykykyiset jalat meressäkin...