On tässä ollut kaikenlaista, niin ei sitten näitä koirajuttuja ole ehtinyt päivittämään... Joo, ja kuka uskoo, mulla muka jotain muuta kuin koirajuttuja, hah. Sen verran kurjissa fiiliksissä olen kuitenkin ollut, etten ole viitsinyt mitään kirjoittaa. Tulee vaan syyttä suotta morkattua noita tassuterapeutteja, vaikka ne on mulle niin tärkeitä.

Kompa täyttää huomenna 4 kuukautta, painaa 8,5 kiloa, itse asiassa sen paino oli hiukan laskenut viime viikosta, joten lisäsin nyt ruokaa, ja säkä on n. 41 senttiä. Ja se näyttää hirmu sopusuhtaiselta. Ehkä siitäkin vielä tulee missikoira. Perjantaina mennään taas rokotuksille, jos vaan selvitään terveenä sinne asti. Hiukan se on niiskuttanut, mutta mitään sen vakavampaa ei ole ollut, ehkä johtuu vaan pakkasesta. Treenailtukin ollaan hiukan, pentukurssi sujuu kivasti, mutta huomaan että en oikein uskalla komentaa Kompaa, koska pelkään näkeväni siinä Ansan pehmeyttä. Heti kun se hiukankin näyttää nöyrtymisen merkkejä esimerkiksi ohitustreenissä, pelästyn ihan hirveästi. Paulan mielestä se vaikuttaa kyllä ihan hyvältä harrastuskoiralta, koska ei usko ekasta sanomisesta. No ei kai uskokaan, kun mä ihan hiljaa, varovasti ehdotan, että voisitko Kompa-kiltti nyt jättää sen namilautasen rauhaan ja tulla mamin luo, ai et voi, no voi voi sentään, ei kai tullut paha mieli kun edes ehdotin moista.

Lisää treenailua: olen joskus kuullut, että koiralle voi opettaa niin varman paikallaolon, ettei se liiku vaikka remmistä kiskoisi. No, Kompahan osaa ton jo, helppo homma. Tekee vaan kuukauden verran pennun kanssa remmilenkit niin että toisetkin koirat on mukana ja sitten lähtee yksin sen kanssa liikkeelle. Sieltähän se tulee kuin pulkka perässä nelitassuliukua. Eli pysyisi tosi hyvin paikallaan jollen minä kurjana omistajana olisi hiukan vahvempi. Mutta koska harrastuksia ajatellen itsekävelevä koira on ehkä sittenkin mukavampi, olen tämän paikallaolon saanut jo pilattua. Sadan metrin hinaamisen jälkeen Kompa ilmeisesti päätti, että on kivampi kuitenkin liikuttaa itse tassujaan. Hyvä päätös, lumella meno olisi vielä sujunut näinkin, mutta paljaalla maalla olis saattanut anturoita hiukan polttaa.

Muuten ollaan kyllä oltu tosi hissukseen, mitään ei ole huvittanut tehdä sisälläkään. Ansa paiskoo mua pallolla ja huumoriveikot jytää lattialla. Bondi on tosi hyvä personal traineri Kompalle, lihakset kasvaa kohisemalla. Ja kaiken riehumisen jälkeenkin, Kompa osaa jo pyytää ulos, jee!