Vihdoinkin sain aikaiseksi vaihtaa autoon renkaat, tai ainakin melkein, nimittäin ottelu minä vs toyon tunkki päättyi 3-1, mikä on lähes toivottu lopputulos, mutta ei sitten kuitenkaan ihan riittävä. Onneksi ihmisillä on juuri tällaisia tilanteita varten toinen auto ja huomenna ostoslistan kärjessä on sellainen härveli, jota ei tarvitse veivata lihaskunnon äärirajoilla tunnin verran ensin ylös, sitten pelätä sen kaatuvan ja sitten koittaa taistella se taas alas.Tällä viikolla siis se viimeinenkin rengas vielä vaihtuu kuin leikkiä vaan.

Ansa on edistynyt lapputreenissä, hämmästyttävää. Ihan kunnon nuuskutus kuuluu ja se jaksaa tehdä pitkään töitä etsien haluttua asiaa, eikä tarjoa kaikkea vastaantulevaa roinaa. Nyt mä haluan, että se tekee samaa korkeassa vireessä, koska sellaisessa sen tarttis pysyä koko ajan, muuten tulee pupu koiran tilalle ja luola kutsuu, kun lisään vääriä lappuja peliin mukaan.

Kompa aloitti juoksun, viikon Ansan jälkeen, hieno juttu. Nyt ei tartte kesästä murehtia. Se on rauhoittunut tosi paljon, uskomatonta, kun muistaa miten se autossakin käyttäytyi vielä syksyllä. Ja aamuisin se pystyy pienen vitinänkin jälkeen rauhoittumaan itsestään ja jatkamaann uniaan. Nyt tietysti juoksu sotkee taas asioita. Koska Kompa ei ole mitenkään siisti tyttö, koitin laittaa sen Ansan kanssa koirahuoneeseen yöksi, mutta aamulla sain herätä muistutukseen -toivottavasti menneiltä- ajoilta, se koitti tulla koko ruumiin voimallaan portin läpi. Seuraavan yönä jätin sen Bondin kanssa housut jalassa. Nukkui kyllä yön ihmeen hyvin, mutta aamulla veteli pitkin seiniä koittaen päästä eroon pöksyistä. Taidan todeta, että meillä on kaikki pestävää, nukkukoon ilman housuja missä haluaa, mä en halua palata takaisin levottomiin aamuihin.

Kesällä vois koittaa saada Kompan kunnolla uimaan, eikä tekis pahaa Bondillekaan hiukan kuntoilla vedessä. Se on noutajaksi harvinaisen laiska uimari, mun oma laiturifilosofi.

Menee se jo polvia myöten sinne, ihan itse.