Tulipa sitten todettua, ettei maastohiihto taida olla mun juttu. Se vaatii ihan liian paljon kuntoa. Samanlaisia lenkkejä, joiden parissa kävellen saa hyvin koko päivän kulumaan, ei voi kuvitellakaan lähtevänsä kiertämään sukset jalassa. Yhtään ei reissuun lähtiessä ole tietoa, minkäkokoisen mäen alta itsensä löytää ja jos jotenkin saa raahattua itsensä ylös, tietää jo odottaa kamalaa alastuloa. Vaikka niihin kyllä alkoi tekniikka jo löytyä. Mutta ylös ei pääse, jollei voimat riitä. Ja mitä iloa on tehdä tunnin lenkki, kun olis koko päivä aikaa? Eiköhän kävely tule jatkossakin olemaan mun juttu. Mutta hauskaa oli silti, keli taisi olla hiukan hankala, kun auringossa oli latu ihan pehmeä ja varjossa jäinen. Ja sitten kylpylässä oli ihana liottaa kuntoilusta väsyneitä jäseniä. Ainakin tuli nukuttua ja syötyä, sellainen loman kai sit kuuluukin olla.

Perjantaina ja lauantaina keräsin karvaiset ystäväni maailmalta takaisin kotiin. Kompa oli opetettu nukkumaan aamuisin, tai ainakin se on nyt siitä asti kiltisti uinunut kellonsoittoon. Ja vaikka Pinkokin on taas kyläilemässä, rauha on säilynyt. Ansa ja Bondi olivat saaneet omilla tahoillaan koittaa pomottaa, Bondi luultavasti hiukan paremmalla menestyksellä, kiitos kaikille ihanille hoitajille!

Sunnuntaina käytiin taas kisaamassa, kahden koiran voimin. Olen erittäin tyytyväinen omaan suoriutumiseeni melkein kotikisoissa, Tsaun hallilla, jota olen tähän mennessä jotenkin kamalasti pelännyt. Nyt otin ihan rennosti katsojista ja tuloksista välittämättä. Ja eihän niitä tuloksia taaskaan tullut. Mutta melkein tuloksia saatiin ja mun tapauksessa nekin lasketaan.

Eka radalla olin tosi tiukka Ansalle ja sehän pysyi jotenkin hallussa. Itse meinasin törmätä esteeseen ja Ansa tiputteli rimaa ja palikoita, taisin komennella hiukan väärissä paikoissa, mutta selvittiin kympillä maaliin.

Pinkon kanssa oli taas tosi hauska mennä, en vaan meinaa muistaa miten paljon lähempänä se liikkuu Ansaan verrattuna. Ja että sille täytyy kunnolla osoittaa mihin mennä.  Eka radalla vedän sen ihan liikaa kohti väärää putkea.

Toka rata Ansan kanssa sellaista meille tyypillistä "eikuoho" -meininkiä, tuloksena hyl.

Pinkon kanssa ihan kiva rata, pari pientä pelastusta, ja sitten tietysti toka vika este ohi. Olishan senkin voinut vielä varmistaa, niin olis sen nollan saanut.

Hypärillä olen tyytyväinen meidän ekan putken jälkeiseen sylkkärintapaiseen, kyllä Ansakin osaa kääntyä. Ja Ansan kanssa ohjauksen  pääteema on pysyä, aina kun mahdollista, ulkokurvissa. Hiukan tulee kiire jossain paikoissa, mutta ei haittaa menoa, kunnes sitten rima kolahtaa ja johtuuko sitten siitä vai mistä, niin sinnehän se kelpie livahtaa putkeen ennen aikojaan.

Pinko tekee ihan kivaa rataa, saan korjattua muutamaa Ansan kanssa tekemääni ohjausvirhettä ja ehdin paremmin tilanteisiin. Sitten kepeillä pikku virhe, jonka mielestäni korjaan ihan oikein, mutta hyl kuitenkin tuloksissa.

Ens lauantaina jatketaan harjoituksia Kirkkonummella, kiva.